Kerro vitsi

<< < (1133/1230) > >>

arttula:
Blind Pilots

Passengers on a small commuter plane are waiting for the flight to leave. The entrance opens, and two men walk up the aisle, dressed in pilots' uniforms--both are wearing dark glasses, one is using a seeing-eye dog, and the other is tapping his way up the aisle with a cane.

Nervous laughter spreads through the cabin; but the men enter the cockpit, the door closes, and the engines start up. The passengers begin glancing nervously around, searching for some sign that this just a little practical joke. None is forthcoming.

The plane moves faster and faster down the runway, and people at the windows realize that they're headed straight for the water at the edge of the airport territory.

As it begins to look as though the plane will never take off, that it will plow into the water, panicked screams fill the cabin--but at that moment, the plane lifts smoothly into the air.

The passengers relax and laugh a little sheepishly, and soon they have all retreated into their magazines, secure in the knowledge that the plane is in good hands.

Up in the cockpit, the copilot turns to the pilot and says, "You know, Bob, one of these days, they're going to scream too late, and we're all gonna die..."

oh2dw:
Miehet varokaa! Ilta-Sanomien mukaan EU vie munat....tämäkin vielä. Aina vaan vähemmän tykkään EU:sta

Lentokärpänen:
Lehdessä luki: "Sisäisen rauhan löytääkseen ihmisen on saatettava päätökseen kaikki keskeneräinen, jonka on aloittanut." Olen tänään vihdoin saanut tyhjennetyksi ginipullon, puolillaan lojuneen punkun ja kaksi valkkaria, kaksi avattua karkkipussia, kaksi pakettia buranaa, vajaan laatikollisen suklaata, ½ l jäätelöä + vajaan korillisen siideriä. Theillä ei ole pieninthä aavishtusthakaan shiitä, kuinka hhyvältä minushtha nyt tuntuu.

Tiinuski:


Arkkitehdillä kävi vahinko, oli käytävä wc:ssä!

ilkkapo:
- Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta siinä kuitenkaan onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian".

Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.
- "Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut...."
- "Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanu teitä," rouva Virtanen keskeytti.
- "Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin."
- "Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan?" rouva Virtanen kysyi punastellen.
- "Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi.. "Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä"
- "Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Virtanen, "No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut"
- "Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä."
- "Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Virtanen.
- "Rouva hyvä, minun työskentely tottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi heinoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
- "Niinpä tietenkin" rouva Virtanen myönteli.

Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
- "Ei kai!" rouva Virtanen ihmetteli.
- "Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä." valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan.
- "Hän oli vaikea...?" rouva Virtanen kysyi varovasti.
- "Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin."
- "Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä.
- "Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin."

Rouva Virtanen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?"
- "Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
- "Kolmijalan?" rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
- "Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....hyvä Luoja, hän pyörtyi."

Navigation

Up one level

Next page

Previous page