Muzaa!

<< < (9/157) > >>

mmniemi:
Juu, Yngwiessä ja Jimi Hendrixissä on jotain samaa. Molemmilla käy sormet kuin turkkilaisella v**un suolaajalla. Ainut vaan, että Jimin soitossa on sentään ideaa ja ajatusta, eikä pelkkää sormien nopeutta, kuten Yngwiellä on valitettavasti tapana... Yksi hienoimmista kitarapätkistä, mitä olen koskaan kuullut, on Hendrixin Woodstockin keikan extemporejamittelu. Siinä kitaraa soitetaan...

Esa:
Enpä minä kyllä näe Yngviessä juurikaan Jimimäisyyttä. Tosin en ole Yngviä isommin kuunnellut, mutta pidän sitä justiin tilulilumestarina (yngvie on sairaan nopee), kuten Steve Vai tai Eddie Van Halen, kun taas Jimi pisti kitaransa kuulostamaan vaikkapa puskutraktorilta tai pommikoneelta. Nykyään elävistä kitaristeista minun ehdoton suosikkini on Neil Young - ei mikään ihmeellinen tekniikkamestari, mutta tsiisus sitä fiilistä, kun se pistää kitaransa parkumaan.

mmniemi:
Quote

Enpä minä kyllä näe Yngviessä juurikaan Jimimäisyyttä.

Kuten sanoinkin, molemmilla sormet käy kuin... no luit kyllä... Mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuvatkin...

Jep, Neil on loistava...

Ilkka:
Quote

Niin tuo "euroopasta maailmasta" nyt on vain tuommoinen sanonta. En epäile hetkeäkään, etteikö moni ja taas moni bändi soittaisi kovempaa. Mutta ei se Güntin keikka ainakaan kauas jäänyt kovaäänisimmästä ravintolakeikasta, mitä minä olen nähnyt. Korvat tosissaan vinkuivat monta päivää jälkeenpäin. Earit olisi olleet kova sana, mutta eihän sitä tuommosia mieti, kun on ilta nautittu konkarilimsaa ja meno on ylimmillään


No olisit heti sanonut että se oli RAVINTOLAKEIKKA niin olisin paremmin ymmärtänyt. Tosiaan monellakin bändillä on vakioPA-settinsä ja jos esim. Peer Günt (nähty viimeksi ~20 v sitten) vie esim. 2 kilowatin laitteiston johonkin raflaan ja sitten siellä kuuropuoli miksaaja luukuttaa kybällä niin ei ihme että ei oikein miellytä.

Liian isolla volyymillä on pilattu lukuisia konsertteja esim. Kulttuuritalolla, joka on alunperin akustisen musan soittoon suunniteltu sali. 70-luvulla ulkomaisilla bändeillä oli usein ylisuuret laitteet ja umpikuurot miksaajat, mikä on tosi huono yhdistelmä. Monesti jäi myös sellainen maku suuhun, että ylivolyymillä pyrittiin peittämään se, etteivät bändin jotkut jäsenet ilmeisesti osanneet soittaa livenä..

Nykyajan suomalaiset PA-firmat, mm. Eastway, ymmärtävät asian paremmin, kun ammatti "akustikko" on ilmestynyt myös suomalaiseen kielenkäyttöön. Yksi esimerkki: J.Karjalaisen Electric Sauna oli lähdössä kiertueelle ja kuivaharjoitteli PA-laitteiden kanssa Pitäjänmäellä. Malang Cissokho oli juuri eronnut kokoonpanosta keskittyäkseen sooloprojektiinsa. Eastwayn Jiin luottomiksaaja kirosi, että jos hän olisi sen tiennyt, olisi varannut pienemmän mikseripöydän (vähemmän kanavia) mikä olisi tullut halvemmaksi artistille.

Toinen esimerkki siitä, miten ajat ovat muuttuneet, oli ensimmäinen näkemäni Kirkan keikka Creatures-yhtyeensä kanssa Maunulan yhteiskoulussa 1963. Heillä oli kokonaista kaksi Voxin AC-30-vahvistinta, siis yhteensä 60 W pääteteho. Toisesta tuli Kirkan laulu ja soolokitara, toisesta basso ja komppikitara. Erillisiä lauluvahvistimia PA:sta puhumattakaan ei ollut eikä mikitystä rummuissa. Yleisön reaktio:"Älkää soittako noin kovaa!"

Tuli itsekin joskus vuonna 1 ja 2 seisottua mikseripöydän takana Tavastialla, Elmun tilaisuuksissa ja kerran Provinssirockissa vaikkei ammattitaito välttämättä ollut parasta laatua, mutta kun niihin aikoihin ei aina muitakaan ollut... Toivotaan että kuulosi ei kärsinyt pahemmin.

PS: Stratocasterilla soittaneista minun suosikkini ovat Jeff Beck ja Albert Järvinen, vaikkakin Alpun Stratot olivat aina jollain tavoin modifioituja, ks. vaikka VHS-dokkari Albert Järvinen & Coupe de Ville, Sipoossa 1990...

EDIT: Sekä Jeff Beck että Alppu kun ymmärsivät nyanssien merkityksen ja pitivät taukoja sooloissaankin...Kuuluisan kapellimestarin lausuma: "Tauko on parasta musiikkia"...en nyt muista oliko itse Herbert von Karajan vaiko joku muu kapu.

Modiale:
Moi,

Totta, Yngwie aloitti kitaran soiton juuri Jimi Hendrixin takia ja soittaa konserteissa yleensä jonkun Jimin biisin. Siihen se sitten loppuukin....Malmstenilla ja Hendrixillä ei ole mitään yhteistä. Kuunnelkaa klassista musiikkia, esim. J.S. Bach, Antonio Tomasso, Vivaldi jne. niin huomaatte, mistä todelliset vaikutukset tulevat. Paganinin nopeus ja säveltäjien auktoriteetti muita bändin jäseniä ja säveltämistä kohtaan. En kiellä muiden musiikkimakua, ja teknisyys erikseen. Onhan se myös ensimmäinen ja ainoa muusikko, joka on tehnyt klassisen musiikin albumin vuonna 1998 kitaralle ja sinfonia orkesterille. Esiintynyt myös livenä mm. Japanissa ja tulevaisuudessa myös varmaan Euroopassa. Kyseinen albumi oli mm. Kanadan klassisen musiikin listoilla korkealla ja myös arvostettu klassisten kapellimestarien piirissä. Metallica mukamas ensimmäinen?

Mikko, et nähtävästi paljon ymmärrä kitaran soitosta...i´m afraid On totta, että Yngwien motto on "Over the Top" ja itseäkin häiritsee joskus liiiallinen tilu-lilu soitto, mutta improvisointikyky on maailman valiota & sillä on "touch" soittamiseen miten päin tahansa. Taitaa vaan ärsyttää se ylimielinen asenne Ja väität, että maestro ei osaa säveltää? Hah...kuuntele vähän paremmin ja analysoi itse soittamista eikä sitä, että pidätkö musiikkityylistä vai et. Onhan Ritchie Blackmoren sävellykset tietenkin sävellysteknisesti paljon parempaa, mutta toinen on 70-luvun tuote siinä missä Malmsteen on 80-luvun kasvatti. Mitä turhaan lähteä muuttamaan jotain, minkä osaa todella hyvin ja mikä myy. Iron Maiden loistava esimerkki tästä, että jatkuvuus kannattaa.

The story goes, "I´m a Viking...i´m a warrior!"...shotgun blues aimed directly to my face No, oma on herran vika. Ei vähennä silti sen musiikillisia taitoja ja kitaralengenda arvoa. Yleensä kaikki vähän "liikaa" ärsyttää jostain syystä ihmisiä. Timo Tolkki jne....yngwie-kloonit, joka ärsyttää niitä todella paljon. On niitä onneksi myös kitaristeja, jotka avoimesti tunnustavat Yngwie-vaikutukset, mm. Roland Grapow (ent. Helloween). Neo-klassinen rock forever! Niin, Yngwie Malmsteen´s Rising Force" vuodelta 1984 on kyseisen musiikkisuunnan raamattu vaikka jo ennemmin mm. Jethro Tull, Michael Schenker & Ritchie Blackmore ovat jo sisällyttäneet klassisia elementtejä säveltämiseen ja kitarasooloihin. Ehkä kannattaisi myös analysoida "Marching Out" ja "Trilogy" albumit. Tuli taas todettua, että Malmsteen on kontroversaali muusikko.

Itse aloitin soittamaan kitaraa 10-vuotta sitten juuri Malmsteenin takia ja annan tälle arvoa. Juu, kuuntelen myös paljon muuta heavy-musiikkia eli en ole niin rajoittunut Viimeksi Angel Dustia ja Dream Eviliä.

Sanotaanko, että en oikein ymmärrä, jos joku kommentoi Malmstenin soittotaitoja negatiiviseen sävyyn sen enempää tietämättä itse kitaran soitosta. Taitaa olla herran tuotanto vieläkin aika kysyttyä Berkleyssä ja muissa musiikkikouluissa.

Navigation

Up one level

Next page

Previous page