Uusi Seelanti - Etelämanner

(1/1)

ametlib:
Pieni historiallinen info tähän alkuun ja mikä innoitti minut tähän lentoon. Suoraan Wikistä:

"1957 Pan American Boeing 377 Stratocruiser makes round trip from Christchurch to Mc Murdo Sound. First civilian flight to Antartica"

Näin. Kerron pienen tarinan ennen kuvien liittämistä, joita en erikseen viitsi esitellä. Järjestys on tietenkin kronologinen. On rehellisesti todettava, että luulin retken olevan mitä yksinkertaisin saavuttaessa Antarktikselle laskeutumisineen kaikkineen, mutta toisin oli. Ensinnäkin ASE:n sääntekomoottori alkoi temppuilla lähestyessäni Etelämannerta, mutta se sai lopulta homman haltuunsa. Ongelma oli lähinnä lämpötiloissa. Etukäteen en käynyt tutkimassa määränpäätä eli kenttää (NZWD), vaikka ehkä olisi pitänyt.

Reitti: NZCH Christchurch - NZWD Williams Field
Pituus: 2 164 mailia
Lentokorkeus: 16 000 jalkaa
Arvioitu lentoaika: 7 h 20 min -> todeliinen 8 h 15 min
Arvioitu lähtöaika: 10:45
Matkustajia: 54 triplahinnalla

Ensimmäisissä kuvissa ollaan kentällä lähtopuuhissa. Cold & Dark ulkoa ja ohjaamosta käsin. Seuraavaksi APU jyrisee ja matkustajai odotellaan. Kun lastaus on suoritettu ja ovet että luukut suljettu käynnistetään myllyt ja suoritetaan ns. warm up proseduurin mukaisesti mahdollisimman tarkasti - pitkä ja suhteellisen vaarallinen retki edessä, joten virheisiin ei ole varaa, sillä varakenttiä ei juuri ole tarjolla. Tämän jälkeen rullaillaan rauhallisesti kiitotielle ja suoritetaan hallittu lähtö seuraten tarkasti taas kerran manuaalin antamia ohjeita tehoineen. Tämä on tämän koneen kanssa erityisen tärkeä seikka. Jos vedät ylitehoilla niin matka tyssää ennen kuin se edes pääsee alkamaan - testattu on.

Kahdeksannessa ( kuvassa on viimeinen kosketus sivitykseen eli Stewart Island. Kolmastoista (13) kuva - tässä ensi kosketus meressä lilluviin jäälohkareisiin. Neljännessätoista (14) kuvassa förstin jakkaralta näkymä, jolloin olemme tehneet matkaa n. 6 h ja etäisyys mantereen reunaan 60 mailia. Kahdeksastoista (18) kuva kertoo illan pimenevän ja piemys iskikin lopulta erittäin nopeasti tämän jälkeen - asia, joka hieman yllätti minut.

Laskeutumisesta ei kerinnyt ottaa ainuttakaan kuvaa, sillä kaikki huomio keskittyi kentän ja kiitotien löytymiseen sekä itse laskeutumiseen ilman apuvälineitä. Sanon rehellisesti, että lasku meni satakunta metriä pitkäksi - ei pysähtynyt, vaikka kaikkeni tein. Onneksi oli reilusti turvatilaa eli tasaista löytyi. Laskussa oli myös kaksi pomppua ja kuulin matkustamon puolelta jonkin sortin huokauksia, mutta ehjänä säilyttiin ja perille päästiin.

Mielenkiintoinen retki ja mielestäni todella hieno kone, jossa automatiikkaa on sen verran, että se pitää korkeuden hyvin ja suuntansakin kohtuulllisesti, mutta sitä joutuu kyllä aika ajoin säätämään. Myös mittareita on tarkkailtava jatkuvasti. ja sitten itse kuviin:




[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]



[ Attachment not found - or removed ]

Wanhis:
Mielenkiintoinen lento jolla on myös historiallinen esikuvansa. Alkuperäinen lento tehtiin juuri meikäläisen syntymävuonna. Onhan noissa jäätikköalueissa oma hohtonsa. Itse olen lennellyt simulla Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Tuonne Huippuvuorille tuli tilattua Amerikoista semmoinen julmettu lakanan kokoinen TPC-paperikartrtakin.

ametlib:
Joo - kartat ovat näissä oloissa enemmän kuin tarpeeseen. Minulla oli pieni printattu A4 kokoinen kartta, jossa ei edes näy kohde, johon olin menossa ja Google Earth antaa myös hieman epäselvää kuvaa, vaikka näkeehän siitä maaston aika hyvin, Korkeuserot olisi suotavaa olla esillä tai käy niin kuin elävässä elämässä norjalaiselle Herculeksen miehistölle. Ikäviä onnettomuuksia.

kummis:
Hieno sarja Rolfilta!

yES

ametlib:
Kiitos - etenkin käytössä olut kone on hieno ja maanosakin on hieman tavanomaista mystisempi. LimeSimin tuotantoa...

Navigation

Up one level