Lemmikkisi

<< < (133/202) > >>

tike:
Antti, näin minä ainakin haluan asian ajatella. Kolmesti olen joutunut luopumaan, ja joka kerta se tekee yhtä kipeää.

Mutta lainassa ne ovat meillä vain. Voimia!

tapsa:
Antille, saman kokeneena 4 kertaa, yhdyn murheeseesi. Helppoa ei ole menettää lemmikkiään. Ollessani ilmassa DC-3:lla
ja laskeudettuamme soi mobiili. Vaimo ilmoitti" tule heti kotiin koirasi on sairas," eläinsairaala seuraava ja sinne jäi kavereista
parhain vasta 10 vuotias. Kaksi jäi jäljelle 13 ja 10 vuotiaat joten ainakin 2 kertaa täytyy kokea sama uudestaan.

skotsh:
Kevät auringon saapuessa, sitä pitää tuijottaa tarkkaavaisesti..

[ Attachment not found - or removed ]

susiluoto:
Olen maalaispoika, ihmettelen suuresti, siis elikoita ollu aina kulmilla, nytkin kaks kissaa ja vaimo, joskus on luopumisen aika, ite aina omat elikot lopettanut, en muihin luota, no vaimosta en tiedä, tarvinnu koskaan lopettaa.Pidän elikoista kuten myös naisista, aikansa kaikilla, jos ei itse pysty omaa koiraa tai kissaa lopettamaan kun aika on, et silloin pidä tuosta vaikka siltä tuntuu.Jos kymmeniä vuosia kissaa tai koiraa itket, mieti miksi lueskelet lehdistä että herra X on kivittänyt entisen vaimon ikkunan, ampunu entisen vaimon tai tuon nykyisen poikakaverin.Elämä on saavutuksia mutta myös voittoja, on hyviä hetkiä ja alamäkiä.Joka elämästä selviää hengissä on tosi kunkku.Ymmärrän myös ihmistä jolla ei ole tarvikkeita lopettaa kotielikko, eiku eläinlääkärille tai terkkariin, siellä säästösyistä lopettavat.
Noh, tämä vain oma 27 centtiseni tähän.

JiiHoo:
Näinhän se on.
Vaikka kirjoittaminen on hankalampaa kuin puhuminen, niin ymmärisn kyllä rivien välistä, että ennen lopetusta on kokeiltu muut tiet kuten pois antaminen.
Terveen eläimen lopettaminen on se viimeinen juttu, mutta joissain tapauksissa se on pystyttävä tekemään jos ei pysty takaamaan mitenkään eläimelle kunnollista elämää.

Hankala juttu, suorastaan inhottava on nämä eläimet, jotka on jouduttu lopettamaan perheen lisäyksen vuoksi. mitä siitä oikein ajatella. Tietysti oma jälkikasvu on nro 1, mutta kuinka sitten on tullut ottaneeksi eläimiä jos on aatelmissa tulla itsekkin tiineeksi. No, mien ole tuomari.

Mutta parempia uutisia. Meillä kun kävi köpösti, niin nyt kävi silleen, että yksi tuttu luopuu Venäjän Sinisestään. Me kun ei haluttu, että se joutuu minne vaan, niin tarjosimme kotia yhdelle 3 vuotiaalle kollille ja se muuttaa meille ihan kohta.

Maailma kumminkin kulkee aina aurinkoa kohden.

Navigation

Up one level

Next page

Previous page