Lemmikkisi

<< < (197/202) > >>

apple:
Voi kun hän on suloinen!  Eläimiin kyllä kiintyy hyvin vahvasti - otan osaa! Hän varmaan jahtaa tälläkin hetkellä jäniksiä jossain paremmassa paikassa...

Wanhis:
Käytiin Vaasan kissatalolla katsomassa kissoja ja hakemassa lohdutusta juuri menetetyn oman kissan aiheuttamaan tyhjiöön.

Empä ollut siellä ennen käynytkään, mahtava reissu ja niitä kissoja siellä sitten olikin. Ne tarjosivat kilvan lohdutusta suruun ja "Silityspöydälle" kiipesi jatkuvasti lisää kissoja rapsutettavaksi, parhaimmillan silitin ja rapsutin neljää kissaa yhtäaikaa jotka olivat rinnakkain kylki kyljessä kiinni. Kissojen takana odotti lisää kissoja vuoroaan ja aina vaan uusia päitä ilmestyi käsien ulottuville. Kissat kehräsivät myös kovasti.
 
Seinillä oli hyllyjä ja koppeja joissa nukkui kissoja, osa niistä katseli hieman epäluuloisen näköisesti vierailijoita. Niihin ei oudokseltaan ollut syytä mennä koskemaan. Osa kissoista oli ulkotarhassa johon ne pääsivät sisätiloista ominpäin kulkemaan. Talon yläkerrassa oli myös huoneita ja niissä oli, mitäpä muuta kuin vain lisää kissoja. Kaikki kissat olivat mielestäni siistejä ja terveen näköisiä. Mikäli noista pitäisi valita joku omaksi lemmikikseen niin valinta olisi kyllä vaikea. Käyntikertoja kissatalolla pitäisi olla useita.
Tunnelma oli jotensakin semmoinen, että: " oletpas sinä kiva kaveri, ai jaa mutta tuossapa on tosi kiva kissa, ei mutta tässähän on mukava kissa jne."
 
Käyppä katsomassa oheisesta linkistä mitä tuolla kissatalolla oli tarjolla, kuvissa on osa kissoista. Paikanpäällä tunnistin sieltä ainakin seuraavat:

"Sulhanen"  erittäin kaunis, siro ja ystävällinen kissa.

"Tarja" oli luonossa nähtynä pienempi kuin kuvasta luulisi, pörröinen ja villin näköinen.

"Härmän Häijy" kurkki koppinsa aukosta ja vetäytyi piiloon kun sitä lähestyi.

"Väinämöinen" "Neiti sievänen" ja "Popi" tuli myös tunnistetuksi.

Jotkin kirjavista musta/valkeista kissoista tuntuivat hyväksyvän minut heti ja ehdoitta, aivankuin oltaisiin aina tunnettu. Täytyy sanoa . . . valinta olisi kyllä vaikea ja ystävälliset kissat tuntuivat oudoilta koska olin jo tottunut "riiviömäiseen" kissaan jonka kesyttämisessä ja luottamuksen saavuttamisessa oli kyllä ollut oma hohtonsa siinäkin.

Linkki:  http://www.vaasankissatalo.org/index.php/fi/kodittomat/aikuiset

Andaman:
Hauskoja nimiä noilla Vaasan löytäeläintalon kissoilla.. Barack, Pusuhuuli, Aatu... Aatu-kissa ilmeisesti saanut nimensä pienistä mustista viiksistä nenän alla. Tämä Aatu on kuulemma kesy poika.

Hyvää työtä tekevät nuo löytöeläintalot, eläimet hoidetaan, leikataan, totutellaan tarvittaessa ihmisiin ja vähän tsekkaavat millainen uusi koti olisi tarjolla.

Wanhis:
Mikä noissa kissoissa oikein viehättää? Vaikka olin kissan "vaikutuspiirissä" vain lyhyehkön ajan, silloin tällöin kissaa hoitaen niin nyt on jotensakin orpo olo ja haluaisinkin takaisin tuommoisen "olennon" läheisyyteen.
 
Törmäsin sattumalta tämmöiseen kirjoitukseen joka pisti kyllä miettimään, että josko tässä olisi jotain selitystä asiaan:

Linkki kirjoitukseen:  http://sielunhalaus.blogspot.fi/2014/08/kissojen-salaiset-ominaisuudet.html

Allaoleva kissa on kuvattu Vaasan kissatalolla, se on nimeltään Romeo ja on Laihialta löytynyt villikissa. Silmät ovat erikoisen puhuttelevat ja kun se katsoo kohti niin huh heijaa . . .
 

Marika:

Jo edesmennyt kissani, itämainen lyhytkarva. Luonteeltaan todella hieno otus ja ulkonäköäkin kehuttiin näyttelyissä  .


Tällainen asusteli luonani yhden kesän.

Navigation

Up one level

Next page

Previous page