Suomen hallitus haluaa "lahjoittaa" tyopaikat ja vientiteollisuuden ulkomaille?

<< < (5/15) > >>

dera:
Niinsiis oliko tässä kysymys muustakin, kuin että konkurssikypsät firmat siirtää riskinsä valtioiden kannettavaksi, ja nyt etsittiin vain vapaaehtoista valtiota se riski kantamaan?

Miksu:
Quote

Joo, maaseutuhan sitä pk-seutua elättää... 

Varmaan enemmän tuloja valtion kassaan tulee kehä kolmosen ulko- kuin sisäpuolelta? Ja jos aletaan oikein viisastelemaan niin huonosti taitaa ne Viikin pellot elättää koko "metropolia"?

tuma:
Quote

Varmaan enemmän tuloja valtion kassaan tulee kehä kolmosen ulko- kuin sisäpuolelta? Ja jos aletaan oikein viisastelemaan niin huonosti taitaa ne Viikin pellot elättää koko "metropolia"?

Ja jos oikein viisastelemaan aletaan niin kumpaankohan valtion varoja menee enemmän KIII sisä vai ulkopuolelle? Molempia tarvitaan ja molemmista tulee verotuloja (tai oikeastaan menoja kun sossut on laskenu verot niin alas että tarttee ottaa kokoajan velkaa lisää).

karantan:
Quote

Onko se sitten hyvä diili, jos hallitus 50 miljoonan lainan eväämällä aiheuttaa 100 miljoonan verotulojen menetyksen ja ehkä satojen miljoonien lisän työttömyyskorvauksiin ja miljardin menetyksen vientituloihin?


Ei, mutta minä en usko hetkeäkään että tässä olisi kyse 50 miljoonasta. 50 miljoonalla ehkä olisi saatu tilaus sisään, sitten vuoden päästä oltaisiin kinuttu lisää kun fyrkat on seuraavan kerran loppu.

Quote

Varmaan enemmän tuloja valtion kassaan tulee kehä kolmosen ulko- kuin sisäpuolelta? Ja jos aletaan oikein viisastelemaan niin huonosti taitaa ne Viikin pellot elättää koko "metropolia"?


Joo, ja kuten Tuomo sanoi, niin enemmän sinne myös menee. Jos ihan faktoja katsotaan, niin rahaa kyllä siirrellään ns menestyvistä kaupungeista muiden alueiden tukemiseen. En väitä ettei siihen olisi syynsä tai etteikö se olisi tarpeellista, mutta minusta on vähän paksua väittää että Helsinkiin kupattaisiin muun maan rahat.

osmoj:
Suomalaisten olisi kaiken järjen mukaan pitänyt pystyä kilpailemaan menestyksellisesti ranskalaisten kanssa risteilijätilauksesta. STX:n Turun telakalla on aikaisempaa kokemusta kaikkein suurimpien risteilijöiden rakentamisesta. Kokemuksen mukaan tarvittava työtuntimäärä vähenee 20% aina valmistetun kappalemäärän kaksinkertaistuessa, joten Turulla oli selvä etumatka kilpailijaansa nähden, jolle tilatut alukset ovat ensimmäiset luokassaan. Missään tapauksessa tilauksen saaminen ei ollut osoitus ranskalaisten ylivoimaisesta ammattitaidosta, kuten Ranskan elinkeinoministeri ilmoitti lausunnossaan. Sen sijaan hänen lausuntonsa oli osoitus ranskalaisesta kansallisesta ylpeydestä, joka ulkopuolisista tuntuu joskus varsin humoristiselta.

Voidaan tietysti esittää kysymys, onko suomalaisessa työn tuottavuudessa ja/tai palkkatasossa jotain vialla, kun ei kilpailukyky riitä. Tuottavuudessa tuskin, mutta palkkakustannuksia olisi syytä vertailla keskenään. Oli miten oli, jos tilaus oli telakan työväelle niin tärkeä, he olisivat voineet miettiä tarjouksen kilpailukyvyn parantamista väliaikaisilla palkanalennuksilla sen sijaan, että tultiin ensimmäiseksi itkemään valtiota tukemaan kilpailukyvytöntä tarjousta. Ehkäpä työttömänä olo ei ollutkaan niin paha vaihtoehto, että sitä kannattaisi kaikin tavoin välttää. Toisaalta telakkateollisuuden hinnat ovat nykyisin niin alhaalla, että kannattavia tilauksia on normaalein kilpailukeinoin mahdotonta saada.

Prosessin kuluessa on jo ulkopuolisellekin paljastunut, kuinka kuralla koko STX telakkayhtiö on useita vuosia jatkuneen huonon markkinatilanteen vuoksi. Vastoin Martin Saarikankaan tunteellista ja huonosti harkittua vuodatusta, puhumattakaan Timo Soinin mistään vastuuta ottamattoman miehen leveistä ja syyttävistäkin puheista, Suomen hallitus teki kunnioitettavan vaikean ratkaisun evätessään konkurssikypsältä telakalta pääomalainan, jolla valtio olisi viety loputtomien lisälainapyyntöjen suolle. Jos joku kuvittelee, että asia olisi lopullisesti ratkennut ja hoidettu pyydetyillä 50 milj eurolla, niin hän erehtyy täysin. Tällä kohtaa telakan johto pohjalaisittain sanoen ”astui nappoon” alkaessaan epätoivoisessa tilanteessa julkisesti painostaa hallitusta lainan myöntämiseen. Aikaisempi kokemus olisi varmasti opettanut heille, ettei maan hallitusta saada tekemään myönteistä päätöstä asettamalla se kasvojenmenetystilanteeseen. Omistajayhtiö STX taas osaltaan peluutti Ranskan ja Suomen valtioita härskisti toisiaan vastaan, ja tavan mukaan Ranska ”voitti”. Olen itse ollut muinaisina aikoina mukana vastaavissa tilanteissa, joissa ranskalaisten mielikuvitusta ja taitoa purjehtia kansainvälisten sopimusten ja lakien välissä on vain voinut ihailla. Turha lähteä heitä jahtaamaan; parasta vain katsoa eteenpäin. Muuten, Ranskan teollisuudessa alkaa aivan selvästi näkyä jälkeenjäämisen merkkejä, jotka ovat huomattavilta osin seurausta vanhojen kilpailukyvyttömien teollisuudenalojen tukemisesta. Ranskankin valtionkukkaro alkaa tyhjetä. Tosin joku tietenkin sanoo tähän, että eurossa me todennäköisesi maksamme sen.

Joissakin yhteyksissä on mainittu Suomesta tapahtuvat alihankinnat ja suomalaisen tiedon myynti projektiin. Voi olla, että ranskalaiset äärimmäisessä hädässä ostavat jotain Suomesta, mutta he eivät ole koskaan tulleet tästä kuuluisiksi vastaavissa tilanteissa, joissa tilaus on valtion avulla ”ostettu” Ranskaan. Tiedonmyynnistä on vielä vaikeampaa sanoa mitään. Molemmat telakat ovat saman pääomistajan hallussa, ja halutessa tietotaidon siirto voidaan suorittaa jopa alle muodollisen korvauksen yhtymän sisällä.

Mitä sitten tulee tilaajan rooliin tässä projektissa, voidaan tietysti kuvitella heidän vain nojailleen taaksepäin tuolissaan ja ottaneen vastaan toinen toistaan halvempia tarjouksia. Ei ostajan osakaan ole helppo. Kun päätös tilauksen antamisesta ranskalaisille piti lopulta tehdä, joutui varustaja ottamaan huomattavan riskin esimerkiksi suurprojektin aikataulun pitävyydessä. Suomalaisilla on jo hyvää kokemusta ranskalaisten projektiosaamisesta Olkiluodossa. Toisena riskinä tulevat erilaiset laatukysymykset ja lastentaudit, joita aina esiintyy uudessa projektissa. Vanhana kauppiaana sanoisin, että asiakkaalle pitää aina silloin tällöin antaa mahdollisuus nauttia siitä onnesta, minkä kilpailjamme kanssa toimiminen voi tuoda mukanaan. Hyvin usein neuvottelut asiakkaan kanssa sujuvat tämän jälkeen aikaisempaa huomattavasti paremmassa hengessä.

Kokonaan eri keskustelun aihe on sitten, millä me suomalaiset aiomme täällä tulevaisuudessa toimeentulomme hankkia. Kymmenen vuoden kuluessa on teollisuudesta hävinnyt 100.000 työpaikkaa, joiden kerrannaisvaikutus on varmasti kolmin-nelinkertainen. Vauhti sen kun kiihttyy – kiitos etunojaisen ja osittain omaan jalkaamme ampuvan ympäristöpolitiikan puhumattakkaan muista rasituksista, joita olemme vuosien mittaan mättäneet työpalkkoihin liitettäviksi. Eikä tämä tästä näytä miksikään muuttuvan. Nyt poliitikot näyttävät suunnittelevan Suomen kilpailukyvyn parantamista nimenomaan palkkaveroja korottamalla. Miten ihmeessä se lisäisi kilpailukykyämme?

OJ

Navigation

Up one level

Next page

Previous page