Keskustelua liikenteestä

<< < (2945/3033) > >>

Jfredrik:
Quote

Satasen teillä on niitä 80 alueita kumminkin ja pitää hipaista jarrupoljinta, että vakkari menee pois päältä. Kytkinpoljinta ei ole. Sitten napista painamalla lukittu nopeus takaisin.


Vähän sitä pilkun n...., mutta kyllä sen vakkarin saa tilapäisesti poiskytkettyä muutenkin kun jarrua painamalla tai kytkintä painamalla. Voit säästää jarruja. Sitä varten on ihan nappi, josta vakkari hyppää pois päältä ja toinen josta kytkeytyy takaisin.

dera:
Quote

Kyllä se jonon ensimmäinen on se jonon nopein auto. Sen takiahan muut tulee takana. Jonon keulilla on myös mukava ajella muutenkin, kun pysyy hyvin siinä ruuhkan edellä.


"Katso Hilma, olipa hyva etta lahdettiin ajoissa niin valtettiin tuo meidan takana oleva ruuhka!"

oh2dw:
En ole vieläkään keksinyt, miksi suomalaiset eivät pysty ajamaan jonossa. Vaikka keulilla ajava ajaisi ylinopeutta, niin se on perässäajaville jarru? Mikä vaivaa, että jonkun/joidenkin pitää ehdottomasti päästä ohittamaan edelläajava?

IlDuce:
Minulle apukuljettaja huomauttelee silloin tällöin että ajan melkein alinopeutta. Melkein alinopeus = vain lievä ylinopeus ?

H5SF73A:
Täällä keskusteltiin pari päivää sitten pysäköinnistä, Mikko M oli saanut tilillepanokortin kun matkaa risteykseen oli ollut vain 488 cm. Kerronpa erään oman kokemukseni 50 vuoden takaa.

Ennen vanhaan kun lappuliisoja ei vielä oltu keksitty, poliisisedät  hoitivat tätäkin rahastushommaa. Muistattehan, kesäaikaan semmoinen lyhyt harmaa takki (oli varmaan hellepäivänä kuuma!) ja päässä virkalakki jonka yläosa oli valkoinen. Olin eräänkin kerran 1965..66 liikkeellä isäpapan autolla Helsingissä ja olin pysäköinyt kaaran Liisankadulle jonnekin Snellmanninkadun tai Mariankadun kulmaan, nätisti suojatien jälkeen siten että siinä oli suunnilleen 5 m tyhjää tilaa. Mitään pysäköintikieltoja ei ao. paikassa siihen aikaan ollut kuten nykyään.

Kun runsaat puoli tuntia myöhemmin palasin autolle, siinä odotti vieressä edellä kuvattuun virka-asuun pukeutunut konstaapeli joka ”hyökkäsi” minun 20-vuotiaan nuoren miehen kimppuun huutaen ”tässä ei ole viittä metriä tilaa”. Vastasin ”Ei vai? Millä se on mitattu?” Selvisi ettei ollut kuulemma millään. Sitten konstaapeli soitti jostakin lähikaupasta paikalle maijan jossa oli 2 kolleegaa lisää ja sieltä löytyi myös mittanauha. Mittasivat matkan valkoisen suojatiemaalauksen takareunasta puskuriin ja tulos oli 503 cm.

Haukuin sen ensimmäisen poliisimiehen pystyyn. Ne kaksi muuta näyttivät nauttivan tilanteesta, siitä plussat heille. Taisi olla niin että tuon ensimmäisen virkapukuisen sakotuskiintiö ei ollut täynnä ja piti yrittää ”kusettaa” jos olisin myöntänyt auton olleen liian lähellä suojatietä. Mainitun auton rekisterinumero oli
SM-3**, ei siis helsinkiläinen, ehkä juuri sen takia yritettiin toispaikkakuntalaista kusettaa. Silloin 60-luvulla Helsingissä ajaminen oli joskus todella hankalaa muille kuin niille autoille joiden rekisterinumero alkoi A:lla tai B:llä.

Navigation

Up one level

Next page

Previous page