Keskustelua liikenteestä

<< < (1333/3019) > >>

hynkel:
Quote

Vielä pahempi tilanne on junankuljettajilla, kun ei voi ratista kääntämällä väistää, ja jarrumatkatkin ovat hiukan eri luokkaa kuin kumipyörillä. Jos joku heittäytyy alle, eläin tai ihminen, tahallaan tai vahingossa, se on menoa se.

Näinhän se vähän on... Eipä sillä, että raskaalla kumipyöräyhdistelmälläkään hirveitä väistöhaluja syntyy jos väistettävä on sekunnin parin päässä, kun ei sillä kuitenkaan ehdi väistöä tehdä. Pahimmassa tapauksessa mennään ensin sen väistettävän yli ja sen jälkeen tieltä ulos ja tapetaan vielä samalla itsensä. Tottakai joku stabiili tilanne, jonka näkee hyvissä ajoin, on paremmin väistettävissä (ainakin kesäkeleillä). Usein porukka tykkää jeesustella siitä, että nopeus olisi sovitettava niin, että auto on pysäytettävissä tien näkyvällä osalla... näinhän se määräys taas kerran sanoo, mutta minkäs teet, jos edessä on alamäki, jossa on mutka (jonka taakse et näe) ja johon et saa sitä linttaa pysähtymään, vaikka menisin siitä kävelyvauhtia. Tosiasiahan on, että suuri osa kuljettajista ajaa sellaista vauhtia, ettei pysähtyminen näkyvällä osalla todellakaan onnistu aina (pätee myös henkilöautoilijoihin).

Count:
Tämänkertaiseen vääntöön sen kummemmin liittymättä, olen parin viime kuukauden aikana huomannut sekä ammatti- että 'tavallisen' liikenteessä liikkujan erilaisen suhtautumistavan riippuen siitä, millä vehkeellä olen liikkeellä.

Jos olen tien päällä wanhalla työmatkapösölläni, tuntuu likimain kaikkien muitten kuin maksimipainoissa olevien täysperien asenteena olevan "mene köyhä vittuun siitä renkaista pyörimästä" kun 20v tietä nähnyt imudiesel ei välttämättä poistu paikalta ihan nykykriteerien mukaisesti. Jos taas alla on vaimon 'vain' 10 vuotta vanha Audi A4, meno on melko neutraalia mutta jotain pullakuskien käytöksestä on aistittavissa, että parempi olisi jos heidän työmaaltaan pysyisin poissa.

Mutta sitten kun alla on tuo Sprinter... Yhteenkuuluvuuden tunne on suorastaan käsin kosketeltava. Kaikki on ihanaa ja kahvi tuoretta sekä pulla vastaleivottua eikä se niin haittaa vaikka vähän joutuisikin hidastamaan että pääsen mukaan liikenteeseen.  Ilmeisesti tuollainen isompi paku on yksityiskäytössä sen verta harvinaisempi, että 'arvo' liikenteessä nousee koska luullaan samassa veneessä olevaksi

Hyvä esimerkki, kehä II -> Turunväylälle Turkuun päin. Olin pösöllä jo n. 70 lasissa vaihtamassa kaistaa vasemmalle siinä kohdassa missä rampit yhtyvät, kun yhtäkkiä huomaan taustapeilistä kuorma-auton joka pyyhkäisee hieman vasemmalle väistäen ohitseni täysin hidastamatta ja suurehkolla nopeuserolla, vaikka olin puoliksi jo toisella kaistalla. Kohdassahan on rajoituksena 60 mutta Nihtisillan suunnasta mukava alamäki jossa voi ekologisesti kiihdytellä marssivauhtiin. Jokunen viikko myöhemmin samassa paikassa suunnilleen samaan aikaan, Sprinteristä laukeaa MAP-anturi ja lyö koneen vikatilaan kesken kiihdytyksen. Kierrokset jää kolmeen tonniin ja loota ei halua vaihtaa isommalle koska kaasu on pohjassa, mutta kierroksia ei tarpeeksi. Jään siinä sitten käkkimään karvan vajaata kuuttakymppiä suoraan eteen kun takaa tulee kaksi puoliperää ja kuorma-auto ihan tappituntumassa. Hetken oli mielessä että nytkö tässä poistutaan tangentin suuntaan ja tukitaan koko ramppi pariksi tunniksi, mutta jarrut löytyivät takanatulijoilta ja _kukaan_ ei vilkutellut valoja, tööttäillyt tai näyttänyt kansainvälisiä käsimerkkejä. Itse poistuin Ikean liittymästä parkkipaikalle hetkeksi tärisemään ja ihmettelemään mikä autolle tuli...
Jos olisin saman tempun tehnyt pösöllä, ei todennäköisesti olisi jäänyt kuin märkä läntti muistoksi.

Eiliseltä n. 400km maantielenkiltä Sprinterin ratissa jäi mieleen se, että useampi henkilöauto pukkasi jonossa väkisin ohi ja suoraan eteen vain jäädäkseen siihen ihmettelemään että eihän se tämä pakettiauto ollutkaan se tientuke vaan tuolla on n kappaletta muita autoja vielä lisäksi... (Jonoa veti Fiat Uno jossa seniori-ikäistä porukkaa.)

...ja kun nyt pääsin vauhtiin, paras/pahin ohitettavanaolokokemukseni ikinä;
Olin ajamassa pohjanmaalta kohti vantaata vanhalla rangeroverilla tyhjä autotraileri perässä. Bensankulutuksen hillitsemiseksi ajelin n. 80km/h ja ohittajia riitti ja ohi päästiin ja päästettiin ongelmitta. Sitten jossain vaiheessa saavutin erään kohtuullisen iäkkään dieselmersun jossa oli ilmeisesti kansallispukuisia henkilöitä kuljettajan- ja matkustajan paikalla. Ajelivat sitten hieman nykivästi välillä karvan yli 60 ja välillä katosivat horisonttiin yli 100 ja tulivat hetikohta taas perä edellä vastaan. Noh, takanani sitten oli joku kiireisempi joka kyllästyi tähän ja lähti ohittamaan - tietenkin ylämäkeen ja katkokeltaisen kohdalla. Eihän siinä muuten mitään, volvossa piisasi kyllä potkua, ongelmaksi muodostui vain se, ettei ohittaja tajunnut että minä en ole jonon ensimmäinen auto. Oli kylkikosketus varsin lähellä kun ohittaja alkoi koukata suoraan omalle kaistalleen ja meinasin saada trailerilleni uuden kyytiläisen kun jouduin jarruttamaan terävästi. Onneksi ei tullut ketään vastaan, jälki olisi ollut erittäin rumaa.

erkki.pulkkinen:
Fingerporissa 11.6.2009 http://www.hs.fi/fingerpori/1135246676561
Taitaa piirtäjä olla pikkuautoilija kun on tämmöisen aiheen kekannut.

Kuvassa yhdistelmä on varmaan kääntymässä vasemmalle, mutta tuo kottero ampui salamana siihen niin lähelle että nokka jäisi alle ja perävaunun takapuskuriin on kertynyt 30cm päähän jono vaikka sitä ei tuossa näy. Tämä on valitettavan mahdollinen tapaus, koska monet uppiniskaiset pikkuautoilijat eivät ymmärrä (tai halua ymmärtää) isomman tarvitsemaa tilan tarvetta.


Yöllä luin tuon 5 sivua pitkän väittelynne rekan ja pikkuauton "oikeuksista", en viitsinyt edes kirjottaa mitään kommenttia vaan tyydyin ihmettelemään.
Tässä kuitenkin ehdotukseni:
1. Ne jotka kiroilevat ja syyttävät rekkakuskeja kaikesta niin pyytäkää joltain rekkakuskilta päästä vänkäriksi mukaan vähintään 500km matkalle seuraamaan liikennettä rekan tuulilasin takaa reitille joka sisältää mäkisiä osuuksia ja kaupunkia.
2. Seuratkaa muuta liikennettä, opetelkaa joustamaan, antakaa tilaa muille älkääkä olko kateellisia jos joku menee ohitsenne.
3. Joka haluaa olla tien herra tai kotikutoinen liikennepoliisi, olkaa hyvä ja jääkää kotiin.
4. Taksimiehille lisäkamera kojelaudalle kuvaamaan eteenpäin, josta online-yhteys poliisin valvomoon.
5. Liikenteestä puhuminen on OK, mutta lisäilkää sitä "kokemuksen tuomaa vahvaa rintaääntä" sitä mukaa kun kokemus karttuu.

pho201:
Quote

Asiaa Antilta. Ns. ammattiautoilijoilla tuntuu olevan (täälläkin) sellainen asenne, etteivät normaalit liikennesäännöt heitä koske. Vaikka viettää työpäivänsä auton ratissa, yllättävät tilanteet tulevat heillekin aina yllättäen. Pahimmassa tapauksessa hintana on jonkun kuolema tai vammautuminen. Parin vuoden ammattiautoilukokemus (tai 23 v ikä) ei tee kenestäkään kokenutta kuskia.
...


Unohtuikin tuosta edeltä lisätä, että ammattimies/nainen ei vielä ole kukaan juuri koulusta päästyään tai ammattikortin saatuaan. Oletan, että tämä koskee joksenkin joka ammattia. En tosin tiedä, sillä en tunne kaikkia ammatteja kyllin hyvin arvioidakseni niitä. Käytännön ammattitaito kehittyy vuosien kokemuksen myötä. Jos ei kehity, niin sitten on parasta vaihtaa ammattia. Esimerkiksi omalla alallani opettajana huomaa kyllä viimeistään puolessa vuodessa ainakin yläkoulun opettajana pärjääkö tässä hommassa vai ei. Enemmistö "kokelaista" pärjää, mutta onpa niitäkin, jotka ovat "itkien lähteneet uudelleenkoulutukseen".

Toisaalta edellä sanomani ei tarkoittanut sitä etteikö kaikissa ammateissa myös kokeneiden ammattilaisten joukosta voisi löytyä ns. mätämunia.

Pekka

pho201:
Quote

Saman periaatteen otin itsekin siinä vaiheessa, kun olin nähnyt muutaman kuukauden sisällä kymmenittäin ylinopeuksia, kiilaamisia, punaisia päin ajamisia ym. järkevää toimintaa kyseisen ammattikunnan toimesta. Jännä juttu, että muiden ammatikseen ajavien (esim. bussi- ja rekkakuskit) keskuudesta niitä idiootteja löytyy prosenttimääräisesti huomattavasti vähemmän kuin taksikuskeista. On se jännä...


Käydessäni pari viikkoa sitten Helsingissä ja ollessani juuri kääntymässä oikealle oikeanpuoleisella ryhmittymiskaistalla ohitti perässäni roikkunut taksi minut oikealta! Onneksi siihen kaistalle mahtui kaksi autoa rinnan kun vähän väistin vasemmalle. Ilmeisesti nopeusrajoitusten mukainen nopeuteni (+5 km/h yli sallitun lukeman mittarin mukaan joka autossani on tasan oikea lukema luonnossa) oli hänen mielestään liian vähän.

En silti menisi tuonkaan tapauksen perusteella tuomitsemaan kaikkia taksikuskeja. Suurimman osan ajosta omasta autosta tai kyydissä olijan kannalta minulla ei ole mitään valittamista - vai ovatko Helsingin "taksisuharit" sitten aivan oma lukunsa? Liikenteessä tarvitsisimme lisää positiivisia asenteita ja vähemmän agressioita.

Pekka

Navigation

Up one level

Next page

Previous page