Suomen Divisioonan tulevaisuus

(1/1)

Mo-jo:
Hyvää iltaa!


Haluaisin avata jälleen keskustelun Ivao Finlandin tulevaisuudesta. Puoli vuotta sitten tilanne näytti hieman erilaiselta. Tunnelin päässä oli valoa, mutta sanoisin tilanteen olevan lamaantunut olosuhteet huomioon ottaen. Missä mennään nyt? Edelleenkään ei ole ketään, joka ottaisi johdatusvastuun, toiminta on jatkunut muuten normaalisti, olen pyrkinyt pitämään treenejä mahdollisimman paljon, kiitos heille, joiden kanssa olen treenejä saanut lennonjohtopuolella käydä. Mitä jatkossa? Olen käynyt nyt keskusteluja asian tiimoilta ja olen tullut siihen tulokseen, että on tärkeintä kysyä jäseniltämme, mitä Te haluatte tulevaisuudelta?

Aktiivisuus jäsenistön keskuudessa on laskenut huomattavasti, minkä kaikki ovat voineet huomata, mutta missä syy? Enää ei tule niitä hyviä ideoita pieni muotoisista puska VFR-tapahtumista. Onko syy pelkästään siinä, että porukka vaihtuu, uusia tulee, vanhoja lähtee. Kuten on esitetty, tätä tapahtuu noin viiden vuoden sykleissä. Luontaista vaihduntaa siis ei voi välttää. Tällä hetkellä meillä on pieni porukka kehittämässä tulevaa, mutta joukkoon tarvitaan paljon uusia. Haluankin kysyä: kiinnostaako Suomen "oma" divisioona enää jatkossa? Löytyisikö tekijöitä ja aktiivisuutta sen ylläpitoon ja kehittämiseen? Voin luvata, että tuesta se ei jää kiinni, vaan kaikki hoituisi me-hengellä, sillä niin klichéisellä suomalaisella Sisulla.

Työmäärä on suuri, mutta sitäkin palkitsevampi. Yhteisestä harrastuksesta tulisi nauttia ja puhaltaa samaan hiileen. Kehitettävää on paljon, ja olisin enemmän kuin halukas kuulemaan konkreettisia neuvoja ja yhteistyötä peruskorjaukseen. Ainakin niin kauan, kuin olemme vielä pinnalla, on vielä mahdollisuus luoda mielenkiintoista kehiteltyä toimintamallia ja visiota. Haluan nyt tässä kannustaa uusia tekijöitä mukaan toimintaan. Voin sanoa, että kun homma toimii, kaikilla on mukavaa, eikö siihen voitaisi tähdätä?

Toinen pitkään pinnalla ollut kysymys liittyy Skandinavian laajuiseen yhteistyö koalitioon. Yhteistyö on tärkeää, eikä tässäkään oltaisi ilman aikaisempaa yhteistyötä. Näinä vaikeina hetkinä merkitys kanssakäymiselle vain vahvistuu. Ympäri pohjolaa vallitsee hieman laskusuhdanne virtuaali-ilmailua kohtaan. Onko enää yhteistyölle edes mahdollisuuksia, vai onko se nimenomaan se mahdollisuus? Millä tavalla yhteistyötä voitaisiin toteuttaa, millä tavalla se näkyisi käytännössä ja miten siihen meidän jäsenistömme osallistuisi? Onko side kestävä esimerkiksi kolmen divisioonan sulatusuunin jälkeen - onhan kolme seppääkin seissyt ja takonut rautaa jo pitkään Aleksin kulmalla. 

Nyt on mahdollista antaa mielipiteitä ja kehityslinjoja, sekä viitteitä mahdollisesta tulvasta yhteistyöstä. Haluamme tässä tynkä henkilökunnassa antaa Teille mahdollisuuden vaikuttaa asiaan. Toivon, että mietitte parhaanne mukaan miltä tilanne näyttää vaikka puolen vuoden päästä. Miten saadaan paras lopputulos? Yhteiselle me-hengellä, vai yhteistyöllä usean maan kanssa (tai minimissään kahden sopijan välillä). Lopuksi haluan vielä mainita, että minut saa myös kiinni vielä toistaiseksi Ivaon sähköpostista (etunimi.sukunimi@ivao.aero), tai yksityisviestillä. Haluaisin kuulla ideoita ja ajatuksia. Parhaassa tapauksessa kiinnostuneista tulevaisuuden arkkitehdeista.
   
Nyt on aika kertoa divisioonan tulevaisuuden sävelmän A-osa, intro ja toivottavasti vielä B- ja C- osat.

Vastauksianne ja keskustelua odotellessani.

Ville

665:
Hyvä keskustelun avaus ja varmasti tarpeellinen! Ongelmia on monia ratkottavaksi.

Näkisin, että Suomen divisioonan yksi suurimmista ongelmista on jäsenistön pieni määrä, ja kuten sanoit, senkin aktiivisuus on hiipunut paljon. Ihmiset eivät satu yhtäaikaa verkkoon ja kaikille tulee tunne, että yksin täällä suhaa. Vähäinen aktiivisuus ei houkuttele lentämään, ja lentäjien puute ei motivoi lennonjohtajia tyhjää ruutua tuijottamaan. Ja lisäksi elämäntilanteet ja ajankäyttö muuttuvat, jonka seurauksena porukkaa tippuu pikkuhiljaa pois. Tämän jo aiemmin muussa yhteydessä totesinkin.

Tälle luontaiselle vaihtumalle on tosiaan vähän tehtävissä, mutta jostain pitää saada siihen korvaavaa materiaalia. Nyt pitäisi varmaan ajatella virtuaali-ilmailua ja simulaattoriharrastusta vähän niin kuin joukkueurheilua, esim. jalkapalloa. Jotta saataisiin lentäjiä tai johtajia, niin täytyisi olla "junioritoimintaa". Urheilutoimintakin aloitetaan jo nuoresta lajiin tutustuttaen ja vähitellen kehitytään kohti ammattilaisuraa. Näin meilläkin pitäis tapahtua! Kaikki uudet ihmiset (iältään nuoret ja vanhat) ajetaan pikkuhiljaa sisään harrastukseen ja koukutetaan sen viihdyttävyydellä, eikä heti vaadita sitä ammattimaista toimintaa. Kouluttajilta ymmärrystä varmaan löytyy, mutta sitä pitäisi löytyä myös muulta jäsenistöltä. Positiivisten kokemusten kautta syntyy parempi mielikuva harrastuksesta ja halu kehittyä. Siispä "junioritoiminta" eli uusien harrastajien mukaan ottamista pitäisi tehostaa ja siihen panostaa.

Jotta saataisiin niitä uusia harrastajia, niin lajia pitäisi markkinoida, tehdä PR-työtä ja saada näkyvyyttä, jotta se houkuttelisi uusia harrastajia mukaan. Muistan, kuinka Jyväskylän lentonäytöksessä 2000-luvun alussa oltiin omalla ständillä esittelemässä virtuaali-ilmailua, verkossa lentämistä jne. Sami Puron ja muutaman muun kanssa. Jos oikein muistan, niin kaupattiin oikein FS2000:sia paikan päällä ja opastettiin, kuinka päästä harrastuksessa alkuun. Tällaista näkyvyyttä ja harrastajien kalastelua ja haalimista me tarvittaisiin jatkuvasti, jotta saataisiin aktiivisuutta lisättyä ja ylläpidettyä. Toimittajille pitäisi vinkata juttu aihetta, tai jos itsellä on sana hallussa, niin kiinnostavaa reportaasia vaan kirjoittamaan lähes jokaisen pojan ja isommankin miehen haaveesta, lentämisestä.

Uusille ihmisille annettavaan mielikuvaan harrastuksesta liittyy myös, että internet sivut ovat ajantasalla. Ei ole kiva, että IVAO Finlandin etusivun viimeisin uutinen on puolitoista vuotta vanha. Ei vaikuta kovinkaan aktiiviselta. Kaiken kaikkiaan sivut tarvitsevat pikaista päivitystä. Esim. Henkilöstö on kyllä sivuilla melko laaja, vaikka todellisuus on toinen. En edes tiedä, ketkä kuuluvat tällä hetkellä tähän Villen mainitsemaan pieneen porukkaan, joka yrittää kehittää uutta. Kenelle kuuluu kiitos ja kumarrus tästä hienostä työstä, jolla yritetään elvyttää toimintaa? Internet sivujen päivityksellä ja faceliftillä ja ajantasaisuudella kerrotaan ulkopuolelle, että hyvin voidaan ja hengissä ollaan. 

Simulaattoriyhteisön järjestöjä pitäisi herätellä talkoisiin myös mukaan. Virtuaali-ilmailijat ry vaikuttaa melko kuolleelta järjestöltä, vaikka sen pitäisi olla koko harrastuksen puolueeton äänitorvi. Virtuaali Finnairin lentäjiä näkyy harvoin lentämässä verkossa. Ensinnäkin siihen yhteisöön on, tai oli ainakin ennen, hankala päästä haussa otetun rajallisen lentäjämäärän vuoksi. Suomen virtuaalilentoliikenteen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että kaikki halukkaat pääsisivät mukaan ja pystyisivät harrastamaan mm. kotimaan lentojen parissa verkkolentämistä. VF:ssa pitäisi kannustaa ja tehdä aktiivista työtä verkkolentämisen puolesta, jotta mahdollisimman moni valitsisi verkkolentämisen offlinen sijaan. Kaikki harrastajat ovat arvokkaita ja heidät pitäisi henkilökohtaisesti kutsua mukaan ja avustaa alkutaipaleella.

Toinen on suuri ongelma tässä harrastuksessa onkin se iso kynnys verkkoon astumiselle. Me, jotka olemme jo verkossa lennelleet, ei ehkä muisteta, kuinka suuren ponnistuksen se vaati lähteä opettelemaan sitä verkossa lentämistä. Kuinka suuri oli se virheen tekemisen pelko ja häpeän tunne, kun muut näkee ja kuulee! Viimeisten vuosien aikana on ollut harmittavan vähän näitä newbie-iltoja, jossa rohkaistaan ja neuvotaan ja saa luvan kanssa töppäillä. Pitäisi ylikorostaa sitä, ettei kaiken täydy mennä heti putkeen. Oikeassa ilmailussakin hoidetaan hommat usean ihmisen voimin. Tällä tarkoitan, että ohjaamossa on yleensä vähintään kaksi, joiden kesken työtaakka jaetaan. Samoin Helsingissäkin tutkalla on useampia taajuuksia, jolla toimitaan. Ei siis ihme, jos jossain vaiheessa harrastajalentäjä ei saa kaikkia ohjeita heti eka yrittämällä kopioitua tai ruuhkaantunut ilmatila jumiutuu pahemmin lennonjohtajalla, kun yksin yrittää järjestää 20 laskevaa ja 10 lähtevää nätisti jonoon. Roima määrä kannustusta ja koulutusta ja ehkäpä uutta ajanmukaista koulutusmateriaalia tarvitaan (vieläpä suomeksi)! Se on hienoa, että lj puolelle edelleen koulutukset pyörii ja yritetään saada uutta verta kehiin. Samoten pitäis saada uutta verta ja koulutusta lentäjä puolelle. Aloittamisen suhteen kaikki pitäisi tehdä niin helpoksi, ettei kenelläkään ole mitään syytä jättää verkkolentämistä kokeilematta!

Jotta divisioona olisi houkutteleva, siellä pitäisi olla toimintaa. Tapahtumia pitäisi järjestää säännöllisesti ja niitä pitäisi markkinoida. Se taas vaatii sitoutumista järjestäjiltä, jotta luvattu tapahtuma toteutuu hienona, eikä kuihdu kokoon heti alkuunsa. Ulkomaalaisia lentäjiä pitäisi houkutella kaiken maailman tour-lentosarjoilla ja kunniamerkeillä. Näin saadaan luotua enemmän liikennettä oman jäsenistön lisäksi. Tapahtumien järjestämisessä pitäisi aktiivisesti tehdä yhteistyötä muiden divisioonien kanssa jne.

En näe mitään estettä yhteisdivisioonatoiminnalle, jos omaa on vaikea tai mahdoton ylläpitää. Ymmärtääkseni se toimii VATSIM:n puolella ainakin kohtuullisesti. Suomi ja oikeastaan koko Skandinavia kärsii tästä kahden rinnakkaisverkon aiheuttamasta jäsenistön jakautumisesta. Itse käytän nykyisin molempia verkkoja kysynnän ja tarjonnan mukaan. VATSIM:n puolella Suomessa ja Skandinaviassa on kyllä torstai-iltaisin lähes poikkeuksetta loistava lennonjohtopeitto, jota olen viimeaikoina pyrkinyt hyödyntämään. IVAO:n puolella olen syyllistynyt siihen, mihin moni muukin, että olen jättänyt lentelyt Suomessa, koska harvoin on sattunut olemaan lennonjohtoa paikalla. Faktaa on varmaan se, ettei enää koskaan ole vain yhtä ja samaa verkkoa, jossa kaikki harrastajat olisivat yhdessä, joten on opittava elämään tämän tilanteen kanssa. Siisä yhteistyötä voisi viritellä näiden kahden verkon välille! Jäsenistöä kannustettaisiin molempien verkkojen käyttöön niin lennonjohtajien kuin lentäjienkin puolella. Sovittaisiin päivät, jolloin mitäkin verkkoa suositellan käytettäväksi. Softat on helppokäyttöisiä ja toimintaperiaate hyvin samankaltainen, joten siirtymien on helppoa. Näin suuret harrastajavolyymit saatais samaan verkkoon yhtäaikaa.

Tässä oli paljon tekstiä, mutta koen kyllä asian tärkeäksi. Olen jopa useasti vuosien aikana harkinnut liittymistä ydinjoukkoon mukaan ja harkitsen sitä edelleen, mutta ajan käyttö on se ongelma. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen isä ja teen työkseni epäsäännöllistä 3-vuorotyötä, joten yhtälö on hankala... Jospa näistä ajatuksista poikisi lisää keskustelua ja kenties jotain konkreettistakin.
 
Toni

665:
Tällainen elin kun Executive Council IVAO:ssa on aloittanut samankaltaisen äänestyksen Skandinavian yhteisestä divisioonasta.

http://forum.ivao.aero/index.php?topic=250253.0

Mo-jo:
Iltaa vaan. Kuten jo mainittu, nyt on myös avattu kaikille pohjoismaalaisten jäsenille avoin kysely em. tilanteesta. Sinne myös ääniä sitten! Laitan tämän kyselyn tuloksen menemään myös eteenpäin. Hirveästi ei tämä keskustelua herättänyt, tiedä syytä, mutta vastaan lyhyesti Tonin viestiin.


Quote


Jotta saataisiin lentäjiä tai johtajia, niin täytyisi olla "junioritoimintaa".

Jotta saataisiin niitä uusia harrastajia, niin lajia pitäisi markkinoida, tehdä PR-työtä ja saada näkyvyyttä, jotta se houkuttelisi uusia harrastajia mukaan. Toimittajille pitäisi vinkata juttu aihetta, tai jos itsellä on sana hallussa, niin kiinnostavaa reportaasia vaan kirjoittamaan lähes jokaisen pojan ja isommankin miehen haaveesta, lentämisestä.

Uusille ihmisille annettavaan mielikuvaan harrastuksesta liittyy myös, että internet sivut ovat ajantasalla. Ei ole kiva, että IVAO Finlandin etusivun viimeisin uutinen on puolitoista vuotta vanha. Ei vaikuta kovinkaan aktiiviselta. Kaiken kaikkiaan sivut tarvitsevat pikaista päivitystä. Esim. Henkilöstö on kyllä sivuilla melko laaja, vaikka todellisuus on toinen. En edes tiedä, ketkä kuuluvat tällä hetkellä tähän Villen mainitsemaan pieneen porukkaan, joka yrittää kehittää uutta. Kenelle kuuluu kiitos ja kumarrus tästä hienostä työstä, jolla yritetään elvyttää toimintaa? Internet sivujen päivityksellä ja faceliftillä ja ajantasaisuudella kerrotaan ulkopuolelle, että hyvin voidaan ja hengissä ollaan. 

Simulaattoriyhteisön järjestöjä pitäisi herätellä talkoisiin myös mukaan. Virtuaali-ilmailijat ry vaikuttaa melko kuolleelta järjestöltä, vaikka sen pitäisi olla koko harrastuksen puolueeton äänitorvi. Virtuaali Finnairin lentäjiä näkyy harvoin lentämässä verkossa. Ensinnäkin siihen yhteisöön on, tai oli ainakin ennen, hankala päästä haussa otetun rajallisen lentäjämäärän vuoksi. Suomen virtuaalilentoliikenteen kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että kaikki halukkaat pääsisivät mukaan ja pystyisivät harrastamaan mm. kotimaan lentojen parissa verkkolentämistä. VF:ssa pitäisi kannustaa ja tehdä aktiivista työtä verkkolentämisen puolesta, jotta mahdollisimman moni valitsisi verkkolentämisen offlinen sijaan. Kaikki harrastajat ovat arvokkaita ja heidät pitäisi henkilökohtaisesti kutsua mukaan ja avustaa alkutaipaleella.

Toinen on suuri ongelma tässä harrastuksessa onkin se iso kynnys verkkoon astumiselle. Me, jotka olemme jo verkossa lennelleet, ei ehkä muisteta, kuinka suuren ponnistuksen se vaati lähteä opettelemaan sitä verkossa lentämistä. Kuinka suuri oli se virheen tekemisen pelko ja häpeän tunne, kun muut näkee ja kuulee! Viimeisten vuosien aikana on ollut harmittavan vähän näitä newbie-iltoja, jossa rohkaistaan ja neuvotaan ja saa luvan kanssa töppäillä.  Roima määrä kannustusta ja koulutusta ja ehkäpä uutta ajanmukaista koulutusmateriaalia tarvitaan (vieläpä suomeksi)! Aloittamisen suhteen kaikki pitäisi tehdä niin helpoksi, ettei kenelläkään ole mitään syytä jättää verkkolentämistä kokeilematta!

Jotta divisioona olisi houkutteleva, siellä pitäisi olla toimintaa. Tapahtumia pitäisi järjestää säännöllisesti ja niitä pitäisi markkinoida. Se taas vaatii sitoutumista järjestäjiltä, jotta luvattu tapahtuma toteutuu hienona, eikä kuihdu kokoon heti alkuunsa. Ulkomaalaisia lentäjiä pitäisi houkutella kaiken maailman tour-lentosarjoilla ja kunniamerkeillä. Näin saadaan luotua enemmän liikennettä oman jäsenistön lisäksi. Tapahtumien järjestämisessä pitäisi aktiivisesti tehdä yhteistyötä muiden divisioonien kanssa jne.

 
Toni


1) Verkkolentämisen eteen on tehty PR-toimintaa. Ongelma useasti on, että vain alan aiheesta kiinnostuneet julkaisut saattavat olla halukkaita aiheesta. Aihe ei ole mitenkään myyvä, joten suuret mediat eivät ole kiinnostuneet aiheesta, ikävä kyllä. Tässä on ehdoton juttu jatkossa. Tätä varten tarvitsisimme erikseen asiasta kiinnostuneita henkilöitä mukaan henkilökunnan tiimiin. Tässä tullaan aasinsiltana myös tapahtumiin. Tapahtumat vaativat yleensä jonkinmoisen työpanoksen, joka olisi mieluista jakaa useammalle henkilölle. Ilahduttavaa on ollut spontaanit jäsenistön omat tapahtumat, joita kannustan edelleen järjestämään. Tapahtumaosasto on ammottanut tyhjyyttään, eikä tällä hetkellä käytännössä ole ketään asioita edistämässä. Osasyynä tähänkin lukisin myös aktiivisuuden laskun, sillä tapahtumien järjestäminen on vähintäänkin turhauttavaa jos myöskään lentäjiä ei tule paikalle. Tästä syystä Suomessa onkin pyritty pitämään vain kerran vuodessa isompi tapahtuma, jotta saataisiin kerralla lentäjiä mukaan. Toureja on kokeiltu, mutta mikäpä siinä jatkossa järjestää lisää, ulkomaalaisia ei välttämättä kiinnosta meidän tuhannet järvet, mutta asiaa voidaan toki selvittää, ensin tulisi saada kokoon innokas porukka!

2) Junioritoimintaa verkossa näkee päivittäin, meillä on paljon tulevia tähtiä ja harrastus lähteekin jo aikaisin itämään. Kysymys miten saada lentäjiä verkkoon ja tuon "kynnyksen" yli on ongelmallinen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että nämä uusille tarkoitetut illat ovat hedelmällisiä, mutta eivät aina tavoita kaikkia, tai joillain saattaa olla vääristynyt kuva asiasta. Tällä hetkellä vinkkini heille, jotka lukevat tämän ja ovat kiinnostuneet verkkolentämisestä, mutta uskallusta puuttuu, suosittelen ottamaan yhteyttä vaikka allekirjoittaneeseen. Voidaan sopia yhteistä aikaa ja katsoa mikä asiassa askarruttaa, ja miten puretaan pahin stressi asian ympäriltä pois. Harrastuksen ei pidä olla niin vakavaa, rohkeutta vaan mukaan!

3) Tällä hetkellä on valmistumassa päivitettyä teoriamateriaalia uudelle palvelimelle. Aluksi kyseessä on lennonjohdolle suunniteltua materiaalia, mutta käytännössä sitä voidaan hyödyntää myös lentäjille. Päivitys on siis meneillään, mutta kuten Toni sanoi, ei työssäkäyvillä ole aina aikaa laittaa kaikkea vapaa-aikaa peliin, muuten tulee ähkyolo tästäkin hommasta, joten kärsivällisyyttä toivoen! Materiaalista voi tiedustella allekirjoittaneelta.

4) Mitä tulee sitten Virtual Finnairiin, Suomen Virtuaalilentäjiin tai VATSIM:iin, en osaa vastata heidän puolestaan tämän päivän tilanteesta. Ainakin olen saanut käsityksen, että Virtual Finnairissa ja Virtuaalilentäjissä on myös pulaa uudesta väestä luonnollisen poistuman vuoksi. Em. toimijat eivät enää ole täydessä tikissään, ja onkin sivusta katsottuna hieman harmillista nähdä rapistumisen alku. Toivottavasti sielläkin asioita kehiteltäisiin ja mahdollisesti päivitettäisiin, yhteistyö on aina tervetullutta!

Lopuksi voidaan vielä todeta, että tämän kyselyn perusteella (aika vähän ääniä) Suomen divisioonan jäsenet ovat asettuneet yhteistyön kannalle muiden pohjoismaiden kanssa. Vien viestin eteenpäin ja koitetaan hakea sieltä vauhtia tulevaisuudelle.

Toivottavasti jälleen keskustelua asiasta saataisiin ja muissa kysymyksissä olkaa vain yhteydessä!

Ville

Navigation

Up one level