Tasa-arvoinen avioliittolaki

<< < (13/31) > >>

juksii:
Quote

Jukka,tulit jo rinnastaneeksi.


Jos et edes halua yrittää ymmärtää mitä kirjoituksellani yritin sanoa, ei sekään ole minulta pois.

OH-LGA:
Mielenkiintoinen ja tunteita herättävä aihe...

Tätä juupas-eipäs -keskustelua on käyty nyt jo monta vuotta eri medioissa. Se, mikä tässä on silmiä pistävää, on että monilla vastustajilla menee käsitteet sekaisin avioliitosta lain kautta muodostuneena instituutiona ja sitten kirkon suorittama vihkiminen. Tässä kohdassa mieleeni tulee Saksa - ei niinkään homoliittojen kautta vaan sen myötä että Saksassa kirkkohäät ovat seremoniallinen tapaus, missä kirkolliseen yhteisöön kuuluva voi saada siunauksen liitolleen - virallinen avioliitto kuitenkin solmitaan Saksassa maistraatissa.

Nyt vastapuolen vetoargumentteina on jatkuvasti tämä vihkiminen mikä ei edes kuulu koko asiaan. Kirkollinen vihkiminen ei tule osaksi tätä asiaa vaan siinä kirkko käsittääkseni saa edelleen toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Pitäisi muistaa, että tasa-arvoisella avioliittolailla pyritään ottamaan selkeämpää kantaan puolison rooliin esim. perintökaari asioissa, mikä on minusta huomionarvoista: Yhdessä eläneellä mies- tai naisparilla voi olla merkittävää yhteisomaisuutta, jonka perintöseikat voivat olla ongelmallisia toisen osapuolen kuollessa.

Se että tarvitsevatko he tasa-arvoista avioliittoa rakkauden osoittamiseen on sitten taas hyvinkin filosofinen kysymys: Jo siksikin, että kautta aikojen on olleet rakastuneita pareja - niin heteroita kuin homoja jotka ovat voineet elää yhdessä lähes koko elämänsä, vanhan kansan kielellä "susiparina", nykyaikana avoliitossa ilman että he ovat sille liitolleen tarvinneet siunausta. Tänä päivänäkin monet heterot elävät susipareina syystä tai toisesta, eli vastaavasti jos on homoja, joita avioliiton satama houkuttaa, on myös heteroita joita tämmöinen malli ei houkuta.

Kommentit että miksi homot hinkuvat kirkkohäitä ovat myös mielenkiintoisia. Kuten ylhäällä todettu, tässä laki-asiassa ei ole kyse siitä varsinaisesti. Toki me jo nyt tiedämme, että on rekisteröityneitä pareja jotka ovat hakeneet joiltain papeilta (jotka sellaiseen ovat olleet valmiita) kirkon ulkopuolisia siunauksia. Tässä kohdassa mennäänkin ihmismielen syövereihin sitten syvällisemmin: Vaikkakin kirkko yleisesti ottaen ei lähtökohtaisesti ole homomyöteinen ja tiettyjä raamatun lauseita aiheeseen liittyen lainataan ahkerasti, on toki homoja, jotka ovat kirkon jäseniä. Tämä on näitä ihmeellisyyksiä sillä tavalla, että miksi joku haluaa kuulua yhetisöön mikä ei suvaitse häntä; Ateismin sijasta kuitenkin tämmöinen yksilö - kokemastaan pahennuksesta johtuen - haluaa kokea omalla tavallaan sitä "jumalan rakkautta", lähimmäisen rakkautta, anteeksiantoa? hyväksyntää seurakunnan yhteyteen? Se, onko sellainen ihminen yhteisössään sitten avoin ja täysipainoinen ihminen henkisesti, onkin sitten asia mihin en ainakaan minä ja tuskin kovin moni muukaan osaa vastata. Minulle jotenkin tulee vertauskuvallisesti - ehkä häilyvän ontuvasti mutta kuitenkin, mieleeni muutama juutalaissyntyinen, jotka palvelivat Kolmannen valtakunnan aikaan natsikoneistossa ja esimerkiksi SS:n riveissä. En leimaisi heitä masokisteiksi, mutta erikoista kuitenkin.

Homoseksuaalisuutta on ollut kautta historian ja läpi eläinkunnan. Sitä me ei voida kiistää. Se, että missä laajuudessa sitä väestöstä harjoitetaan on sitten asia erikseen.

Keskustelun alkuvaiheilla raamatusta puhuttiin "alkuperäisenä käsikirjana". Sen tuominen keskusteluyhteyteen ohjenuoraksi on kanssa mielipiteitä jakava. Meidän täytyy muistaa ja huomioida, että sen sanoma on toisille ihmisille todella tärkeä ja ohjenuora heidän elämäänsä. Mutta jos tällainen vapaus uskontoon sallitaan, pitää myös olla valmis hyväksymään kriittistä katselmustakin kyseiseen lähdeteokseen.

Raamatun alkusynty, siis vanha testamentti on historiallisista näkökohdista tarkasteltuna pohjautunut sen ajan "me ja ne muut" ympäristöön: Kun vieraskansoissa on ollut joitain piirteitä ja tapoja ja tottumuksia, mistä ei ole pidetty, on ne leimattu sitten omissa piireissä ei hyväksyttäviksi. Itseasiassa raamatun ajan syntykuvaan on vaikuttanut paljonkin naapurikansoihin kohdistunut eroavaisuuden tavoittelu ja eristäytyminen muista ympärillä. Jos mietitään juutalaisuutta ja heidän homovastaisuutta, on sen synnyn taustalla ollut se, että naapurikansat olivat sallivia siinä kohdassa, joten piti luoda omat"moraalisäännöt" tehdäkseen pesäero "meihin" ja "heihin". Vastaavaa oli esimerkiksi naapurikansojen jumalien demonisointi, joiden myötä meille syntyi  naapurikansojen jumalista Baalista ja Belzebubista yllättäen saatanan vertauskuvat. Asiaa voi ajatella karrikoidustikin että jos suomalaiset olisivat aikoinaan olleet juutalaisten kansojen naapureita tuhansia vuosia sitten  ja Kalevala -käsitys olisi ollut osa uskontoamme, olisi varmaan raamattu tänä päivänä sitä mieltä että Väinämöinen edustaa saatanaa.

Kirkon piirissä jaksetaan aina muistuttaa, että kirstittyä elämää tänä päivänä ohjaa uusi testamentti. Vanhaa testamenttia käytetään vähän niin kuin juuri edellä nähtyjen viestien lainattujen säkeiden äänitorvena. Mainintani tästä uudesta testamentista tulee siksi, että vanhaa testamenttia käytetään ohjenuorana tässä miesten kanssa makaavat miehet argumenteissa, mutta samaan aikaan vanhan testamentin kannanotot moneen meidän arkipäiväiseen asiaan sivuutetaan: Herran huoneeseen ei saisi astua periaatteessa silmälaseja käyttävä pappi (likinäköinen), tyttären saisi myydä, naapurin kurittomat lapset saisi kivittää, naapurikansojen edustajia saisi ottaa vapaasti orjakseen, leskeksi jääneen puolison pitäisi naida edesmenneen miehensä veli tai heidät tulisi kylän toimesta kivittää, samaan peltoon ei saisi kylvää kahta eri siementä ja sikaan ei saisi koskea millään muotoa. Naisen asema olisi heikko eikä meidän tarvitsisi kuunnella Päivi Räsäsen kaltaista maalikkosaarnaajaa seurakunnassa kun hänellä ei olisi mitään puheoikeutta. Raamattu jopa kieltää miestä kasvattamaan sellaiset pitkät hiukset kuin naisella. Kuitenkin, palatakseni Räsäseen, hän julkisesti aneli puolustusvoimia sallimaan hänen poikansa pitää pitkät vaalet kutrinsa ja jostain syystä Jeesus kuvataan aina pitkähiuksisena. Partaakaan ei saisi ajaa muistaakseni joten kirja on täynnä paljon elämän oheita joita monikaan mielestään harras kristitty ei todellakaan elämässä noudata. 

Voidaan toki puhua vanhasta ja uudesta testamentista sivukaupalla ja ajautua juupas-eipäs -keskusteluun. Haluaisin vain muistuttaa, että uusi testamentti esimerkiksi perustuu pitkälti 12 opetuslapsen näkemykseen tapahtumista, joissa on lisäksi hieman opetuslapsesta riippuen lieviä eroavaisuuksia. Yhtä kaikki, minusta on mielenkiintoista havaita, että kyseisen eepoksen monet tarinat löytyvät paljon vanhempinakin kirjoituksina - kuten esimerkikis Egyptin uskonnoissa ja historiassa, jossa heillä oli jo 3000 vuotta ennen Jeesusta heidän oma aurinkopoika-jumalansa Ra, jolla myös oli 12 opetuslastaan ja joka teki kutakuinkin samat asiat kuin Jeesus. Näin maailmaa vähän kiertäneenä on mielenkiintoista ollut tutustua myös intialaisten ja yleensäkin aasialaisten uskontoihin, jotka näyttävät olevan todistettavasti vanhempia kuin meidän kristillisten raamattukeskeinen maailman kuva. Tässä tullaankin tähän uskontojen perimmäiseen olemukseen: Kenen uskonto on oikeasti se oikea sitten? Tässä kohdassa kun kaikkien uskontoryhmien edustajilla on varmasti oma näkemyksensä asiasta. Maailmassa on harjoitettu erilaisia uskontoja jo 200 000 vuoden ajan. Jo Neanderthali ihmisillä on ollut heidän hautalöytöjen perusteella jonkinlainen uskonto. Nykyisistä suurista valtauskonnoista (kirstinusko, hindulaisuus, muslimi, buddhalaisuus esim.) hindulaisuus on vanhin. Meidän kirstinusko on varsin nuori uskonto - sen aikakäsitystään ei riitä kuin 4000 vuotta taaksepäin... Tämä vain tuodakseen näkemystä tähän käsitykseen raamatusta "alun käsikirjana"... Kristinuskon alkaessa herärä Rooman valtakunnassa suhteet samaan sukupuoleen alettiin näkemään huonossa valossa, sitä ennen se ei ollut ongelma antiikin Roomassa tai Kreikassa joissa molemmassa se oli yleistä ja hyväksyttyä. Eli tuli taas tämä "me" ja "ne" ilmiö. Sitten alkoikin pimeä keskiaika... Hassua, mutta totta: Näitä eroja on vielä tänä päivänä: Naapurikansavihoissa ja demonisoinneissa me hienot suomalaiset olemme viime vuosikymmeninä luonneet ja vakiinnuttaneet käsitteen itsellemme, että ruotsalainen käsitteenä tietyntyyppisessä kontekstissa on automaattisesti homoseksuaali ja sitä ruokitaan kaikenmaailman vitseillä. Vastaavasti ruotsalaiset ovat halunneet tehdä pesäeron meihin ja muihin "mielestään" länsimaisiin yhteiskuntiin kieltämällä seksin oston "koska se ei kuulu Pohjoismaiseen yhteiskuntaan". Uskovat maassamme taas ovat tehneet eron aitoihin kirstittyihin ja menetettyihin kristittyihin sen mukaan mikä on yksilön kanta tähän tapetilla olevaan aiheeseen. Papitkin jaetaan nykyään leipäpappeihin jotka tekevät työtään vain ansionsa takia ja sitten aitoihin pappeihin. Tyhmäkin varmasti tajuaa, minkälaisella mielipiteellä ja näkemyksellä joku pappi tuon leipäpappi lisänimen ansaitsee... Pelinappuloita ja aiheita ihmisten jakamisiin leireihin "me ja ne" siis on monia samoin kuin keinoja...

Summa summarum: Raamattu on propagandallinen teos. Siinä on selvästi nähtävissä paheksuntaa muiden kansojen hyväksyttyjä tapoja kohtaan. Lukuunottamatta kristinuskoa ja muslimiuskoa, monet muut uskonnot eivät näe homoseksuaalisuutta paheksuttavana. Lisäksi raamatun kirjoittamisen aikaan tietoisuus ihmisten seksuaalisuudesta ja homoudesta on ollut lapsen kengissä. Ennenkaikkea raamattu ei ole yksityiskohtainen lakikirja joka sopisi nykyisen modernin elämän jokaiseen tilanteeseen. Se ei myöskään ole vanhin lähdeteos Jumalan tahdosta ja sitä ei voida osoittaa lukuisista jumala-tarinoista suhteessa muhin uskontoihin nähden kiistattomasti siksi ainoaksi oikeaksi - sehän tarkoittaisi silloin, että kaikki muut uskonnot, esim. hindulaisuusuus, olisivat maailmassa väärässä ja millä perusteella?

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen:

Nykyään ei voi välttyä tältä käsitykseltä, että homous on muotia. Se on esiintynyt jo tässäkin keskusteluketjussa.

Kenties totta. Väitteessä on varmasti perää. Minäkin koen, että aihetta on ehkä liikaa vähän joka tuutissa. Ja joka kerta se nostattaa kohumyllyn. Milloin meillä on postimerkkejä homoeroottisin kuvin ja nyt uusimpana pari päivää sitten lanseerattu Finlaysonin lakanamallisto. Media lykkää sisustusohjelmaa, realityohjelmaa sun muuta ihmeteltävää katsojille joissa monesti hyvin stereotyyppiset homot esiintyy valtaväestön mielestä ei ehkä hirveän myönteisessä valossa. Fingerporien stripit aiheuttavat välillä vihaisia soittoja lehtien toimituksiin. Se on sitä "media pornoa", sosiaalista viihdettä. Ennen se rajoittui sketseihin ja nyt 2000 -luvulla se on noussut aivan uusiin sfääreihin.

Tom of Finlandista, Touko Laaksosesta on varmasti monilla monia mielipiteitä. On totta että hänen kuvat on pornoa, mutta sen analysointi voidaanko hänen tuotoksistaamn puhua taidetta ei ole minun asia. Mutta on myös koomista tai surullista - myös tosiasia, että hän on maailmalla (vai koskeeko tämä vain USAa???) varsin tunnettu suomalainen taiteilija. Varmasti moni muu suomalainen taiteilija haluaisi samanlaisen tunnettavuuden. Varmasti moni sen ansaitsisi. Mutta näillä mennään. Suomessa nyt on pari yritystä oivaltanut markkinaraon hänen tuotannossaan ja se on heti nostattanut tunteet kuumina pintaan: Yrityksiä pitäisi boikotoida, ne luovat hallaa Suomi -kuvalle jne jne. Onko 2000-luvun Suomi sitten tätä?

Sitten meillä on gay pridet ja oli meillä yksi hetero pride. Muutama itsensä kanssa henkisesti sinut oleva rohkea ihminen uskaltautuu kulkueeseen. Muutama on ontuva sana, koska helsingissä osallistuja taitaa olla melkoisesti? Tässä nähdään Suomen muuttumista: 50 vuotta sitten sellaisia marsseja ei ollut. Ei niihin olsii saanut osallistujia. Homoja hakattiin, halveksittiin, syrjittiin jne. Homous oli rikoslaissa, kuten eräs kirjoitta keskusteluketjussa aikaisemmin totesi. 70-luvulla asiat alkoi muuttua ja sitten se poistui myöhemmin sairausluokituksesta: Epänormaalista tuli normaali ainakin jollain mittareilla - ei kenties kansan syvien rivien mielessä...

Mikä sitten on normaali ja mikä on epänormaali? Siihenkin varmasti on erilaisiin moraalikäsityksiin pohjautuen varmasti monenlaisia näkemyksiä. Minä en ala määrittelemään sitä. Se ei ole minun alaa eikä minun sivistyksen taso siihen riitä. Varmasti moni homo on kokenut itsensä epänormaaliksi. Varmasti monella on ollut vaikea nuoruus huomatessaan, että ei ole niin kuin muut kaverit koulussa. Häpeily, salailu, kaapissa olo on ollut se "tie". Yhteiskunnan "hylkiöt" ovat kamppailleet suuren sisällä vallinneen epätietoisuuden kanssa omasta minä-kuvastaan. Asenteet kuten AIDS hysterian synnyttämä homosairausleima jne. ovat muokanneet ympäristössä ja pakottaneet olemaan monissa tapauksissa hiljaa. Elää kahlittuna on varmasti ollut vaikeaa monille. Sitä ei todennäköisesti monikaan heteroseksuaalisesti käyttäytyvä "normaali" ihminen kenties voi edes ymmärtää - ellei asiaan ole jokin kosketuspinta esim. oman lapsen tai sisaruksen kautta. Asia ei ollut "ongelma" yhteiskunnalle kun nämä "ongelmatapaukset" osasivat ja tajusivat pääsääntöisesti pysyä kaapissa, mennä naimisiin kulissiliittoon vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja jotenkin onnistua hommaamaan yhteiskuntakelpoiset puitteet sitä kautta. Se, olivatko he onnellsia vai ei, on asia erikseen. Suurin selvityjähän kuulemma on se, joka on muuntumiskykyisin eikä vahvin. 

Aina kulissitkaan ei toimi. Toki oli perheitä joissa onni ei ottanut onnistuakseen. Eronneita perheitä, uudenlaista elämää. Tämmöiset "perhetragediat" ovat alkaneet nostamaan päätä viime vuosikymmeninä kun puolisoille on tullut rohkeutta tulla sieltä kaapista ulos. Toki ne ovat vähäisiä eroamisten sklaalassa ja perheiden rakenteissa: eroaahan meillä nykytilastojen valossa puolet kirkollisen avioliittoon vihkiytyneistä heteropareista muutenkin... Ei hirveän mairitteleva luku... Tai ehkä se kuvaa jonkinlaista tyytymättömyyttä tai rohkeutta olla jumiutumasta suhteeseen, mikä on saattanut alkuun perustua täysin vääriin lähtökohtiin. Mene ja tiedä.

Tästä taasen päästään rakkauteen: Jos tilastojen valoissa monet heteroparit eivät todellisuudessa nähtävästi paljoakaan toisiaan rakasta eivätkä onnistu avioelämässään, niin miksi se oikeus sitten pitäisi kieltää homo- tai lesboparilta, joka sellaiseen sielunkumppanuuteen on valmis ja haluaa yrittää? Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miten se olisi jotenkin keneltäkään pois. Onko se enemmänkin sitten jotain suomalaista perikateutta tai katkeruutta että meillä ei haluta nähdä onnellisia ihmisiä? Kun oma elämä on perseellään niin v*****a se varmasti katsella naapurin Mattia ja Pekkaa kun heillä menee hyvin ja heidän yhteinen onni suorastaan säteilee. Tästäkö se kenkä puristaa?

Sitten ne lapset. Niistä ollaan paljon asian tiimoilta huollissaan. Minä en usko ympäristövalintaan. Se, että meillä ei ole täysin aukotonta tiedepohjaa vielä geeniperimälle eli emme voi osoittaa että tämä ja tämä geeni lapsessa muutta hänet jo sikiössä homoksi ei minusta mitenkään sulje sitä vaihtoehto kuitenkaan pois. Tässä kohdassa täytyy kuitenkin pitää mielessä, kuinka vähän me tiedettiin ihmisen geeneistä pari kymmentä vuotta sitten, ja mitä sen jälkeen on viime vuosina saavutettu ja kuinka paljon me tulemme vielä lääketieteessä oppimaankaan. Ehkä me olemme tässäkin asiassa joku päivä viisaampia ja meillä on paremmat vastaukset. Olemme kuitenkin jo kulkeneet melkoisen matkan luolista ja litteästä maapallosta - mitä aurinko kiertää - pitkän matkan tähän päivään ja koko ajan opimme uutta jos vain haluamme.

Mutta takaisin niihin lapsiin: Minua oudoksuttaa ajatus siitä että homoseksualismin avoimempi näkyvyys yhteiskunnassa lisäisi homoseksuaalisuutta. Ei Antiikin Kreikassa ja Roomassa käsittääkseni ollut sen enempään suhteutettuna väestömäärään homoja kuin nyky-maailmassa vaikka ilmapiiri oli salliva. Kenkä kenties puristaa enemmän siitä, että me mielletään määrä pieneksi kaapissa olevien takia. Toki, jos kaapissa elää vähemmän ihmisiä, näyttää määrä nykyistä suuremmalle. Mutta eiköhän eläinkunnassa, niin ihmisissä kuin eläimissä voida puhua melko pienestä prosenttiluvusta. Minä en ota kantaa tähän lukuun, mutta sanotaan vaikka että se olisi prosentti. Toki tämän luvun päälle pitäisi huomioida myös biseksuaalisesti käyttäytyvät ihmiset mutta jätetään se omaan arvoonsa. Kysynkin seuraavaksi retorisesti, että kuinka moni siitä prosentista on tällä hetkellä kaapissa? ja kuinka moni heistä tulee kaapista ulos tämän avioliittolain muutoksen myötä? Olen hyvin skeptinen... Se, että vaikka homoille tarjottaisiinkin mahdollisuutta tasa-arvoiseen avioliittoon, en usko, että se mitään ryntäystä maistraattiin aiheuttaisi ja kansan degeneroitumista heteroista homoiksi... En usko, että monikaan homo- tai lesbopari päätyisi lopulta avioliiton satamaan. Puhumme pienen vähemmistön sisällä olevasta pienestä osasta. Ei kaikki heterotkaan mene naimisiin niin tuskin kaikki homot ja lesbotkaan sitä haluavat tehdä. Kysehän tässä onkin enemmän siitä, että heille annetaan tasa-arvoinen mahdollisuus valtaväestöön nähden niin tehdä sitä halutessaan. Ei kai se oikeus ole keneltäkään heterolta millään tavalla pois tämän myötä?

Entä sitten, jos se oma rakas lapsi on homo. Onko se sitten maailmanlopun asia? Olisiko hänen parempi elää tulevaisuudessa kulisseissa, kaapissa vai olla onnellinen ehyt itsenäinen ja itsetietoinen minä -kuvastaan? Tältä kysymykseltä ei voi välttyä. Onko se lapsen homous sitten sen syytä, että hän on nähnyt kenties tv:ssä homoja tai jonkun koulukaverin vanhemmat ovat saattaneet olla lesbo-pari? Että hänet on altistettu tälle homouden muodille ja ihannoimiselle? Yleensä homoseksuaalisten yleinen kommentti on kysymykseen että milloin he ovat tietäneet olevansa homoja, on selkeästi ja usein; "aina". He ovat sen yleensä huomanneet itsessään jo varsin aikaisesti. Se sitten on eri asia, kuinka kauan sen kieltäminen omassa mielessä on kestänyt. Joku on ollut sinut jo 15 vuotiaana, joku 30 vuotiaana ja joku ei kenties koskaan.

Ja sitten ne homojen kasvattamat lapset: Kiihkeimmät avioliittolain ja perheen sisäisen adoption vastustajat aina takertuvat tähän oljenkorteen; "On sanomatta selvää että kun homot saavat mennä naimisiin, ne haluavat myös perustaa perheen ja hankkia lapsia ja lapsista tulee sitten vinautuneessa ympäristössä homoja kanssa ja koulukiusattuja" Onko asia tosiaan näin?

Koulukiusaukseen on helppo vastata: Meillä Suomessa homo on yleinen haukkumasana. Sitä huudellaan ihan heteroillekin joista vain ei pidetä kouluissa ja toisinaan työympäristöissä. Tämä asia tuskin täysin koskaan korjaantuu ja poistuu tavoistamme, mutta kotikasvatuksella on iso osuus tässä asiassa.

Mutta se, että lapsista tulisi homoja... Minulla on ollut outoa sattumaa elämässäni nähdä kaksi naimisissa ollutta pariskuntaa, jotka ovat päätyneet omilla tahoillaan avioeroon kun mies on tullut ulos kaapista ja aloittanut uuden elämän. En tunne heitä kovin hyvin mutta päällisin puolin tarkasteltuna, molemmissa tapauksissa, lapsista on kuitenkin kasvanut nyt jo nuoria heteroseksuaalisia aikuisia vaikka ovatkin viettäneet viikonloppuja isiensä kanssa heidän eläessään uutta elämäänsä. Onkohan heissä sitten jokin mennyt vikaan kun näin on käynnyt eikä heistä tullutkaan homoja ja lesboja...?

Joitain vuosia sitten, eräässä pienessä paikkakunnassa Länsi-Suomen rannikolla nousi valtava kohu, kun huostaanottokotia pyöritti miespari. Muutamat huostaanotettujen lasten sukulaiset nostivat kuulemma mekkalan, jonka tiimoilta kunta totesi, että kunnassa ei kukaan muukaan ole halukas palvelua järjestämään ja toisaalta, ilmeisestikään huostaanotetuista lapsista ei tullut homoja tai lesboja myöhemmässä elämässään... Kenties ehkä suvaitsevampia. Sentään edes miespari oli kiinnostunut heidän hyvinvoinnista kun omien rikkinäisten perheiden kenties alkoholisoituneet tai muuten ongelmaiset vanhemmat eivät olleet...

Tässä kohdassa onkin hyvä miettiä rakkaita naapureita, tai omia sukulaisia tai omaa perhettään: Onko se mallikelpoinen? Heterogeeninen idylli, missä ei ole ongelmia? Vanhemmat rakastavat toisiaan ja rakastavat lapsiaan? Poliisi ei säännöllisesti käy todistamassa perheväkivaltaa ja silmä ei ole mustana kun tulee vastaan rappukäytävässä? Tai onko perhe jo eronnut? Onko vaikka yksinhuoltaja äidillä eväät antaa nuorelle pojalle miehen malli? On harmi että suomessa ei ilmeisesti ole tutkittu, millaisista perhetaustoista ne ei-heteroseksuaaliset lapset tulee. Tai ainakaan en tiedä moista tutkimusta. Se voisi olla mielenkiintoista luettavaa. Jos ympäristö on muokkaava tekijä niin kuin jotkin kuppikunnat haluaa julistaa, niin minua kiinnostaisi tietää yksinhuoltajaäitien kasvattamien poikien osalta tilasto kun miehenmallin puuttuessa kotona ainoa tarjolla oleva roolimalli on nainen. Vai sorrunko nyt sitten edeltäjien populismin tasolle näissä asioissa miten ympäristö meitä muokkaa?

Perimmäinen juttu tässä koko aiheessahan on tietysti homofobia. Fobiassa tietysti on kysymys kauhusta, pelosta. Herääkin siis kysymys, mitä vastustajat asiassa pelkäävät? Ja nimenomaan todellisuudessa pelkäävät? Onko se tietämättömyyttä? Onko se vihaa? Onko se katkeruutta? Syitähän voi olla yksi tai useita ja varmasti monia ei tässä esitettyjä. Asenteita, uskontoa ja melkein mitä vaan Minulla on usein tunne, että vastustajista monilla ei ole kokonaiskuvaa asiasta. Toisaalta minusta tuntuu, että asia ei myöskään ole henkilökohtaisesti heitä koskettanut jolloin on helppo huudella. Tarkoitan tällä sitä että mielikuva homoista ja lesboista on ollut puhtaasti median ja kautta elämän koettujen toisen käden tietojen valoon perustunutta; kahvipöytä vitsejä, juoruja jne jne. Asialle olisi todennäköisesti aivan toisenlaiset asennepohjat, kun vaikka oma veli tai sisko, oma lapsi tai lapsenlapsi tai vaikka paras kaveri olisi homo?  Ja jos omat asenteet ovat mitä on, niin uskaltaako kenties joku läheinen tai rakas ihminen sitä tulla edes sanomaan? Homoseksuaalin lapsen kannalta esimerkiksi ei varmasti ole mieltä ylentävää nuoruudessaan itseänsä etsiessään kuunnella tuulesta temmattuja vanhempien argumentteja ja asenteita... Mutta hekin ovat vain ihmisiä. Me olemme vajaavaisia. Meissä on puutteemme ja vikamme. Errare humanum est.

Perspektiiviä asioihin. Nyt keskustelu on vastustajien taholta enemmän MUTUa. Maailman loppuakaan ei ole tullut vaikka monet kristinuskoiset ja katolliset maat ovat jo ennen meitä sallineet homojen avioliitot jo jonkin aikaan.

Päättää eduskunta mitä päättää, se ei minun elämääni vaikuta. Se on sinänsä minulle aivan sama eikä liikuta mieltäni millään muotoa tai herätä tunteita vastaan tai puolesta. Vaikka omaan agendaani ei tule koskaan kuulumaan miehen kanssa naimisiin meno niin kuin ei varmaan 99 prosentin muunkaan suomalaisen ja minusta aihe on kenties hieman turha, pystyn kuitenkin ymmärtämään tämän tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden merkityksen tässä asiassa mitä tässä vähemmistö tavoittelee: Laki tässä asiassa vaikuttaa jonkun muun elämään ja se joku voi olla jonkun teistä läheinen. Ja se antaa viestin siitä, miten meidän yhteiskunta näkee vähemmistönä olevia kansalaisia osana yhteisöä ja miten me itse näemme henkilökohtaisesti. Suomen kansa on maallistunut - se on fakta. Annammeko siis vielä 2000-luvulla raamatun päättömästi sanella miten elämme kun ei siihen uskovatkaan aina sen mukaan elä? Eikö sitä sanota tekopyhäksi? Jokaisella on vapaus uskoa mitä haluaa ja jokaisella on vapaus olla juuri sitä mieltä mitä itse haluaa. Kunhan yhteiskunnan päälinjat edustavat enemistön tahtoa. Olkoon se sitten myönteinen tai kielteinen, sen kanssa me kaikki sitten elämme.

Alea iacta est.

Olen sanottavani sanonut ja mielipiteeni esittänyt. Annan kedon kukkien kukkia. Yritin olla rationaalinen yleisesti harrastetun tunteilun sijaan tässä asiassa. En usko että laki menee tässä vaiheessa läpi. Olen skeptinen ja mielestäni suomalainen yhteiskunta ei kenties ole vielä valmis lain tuomaan muutokseen vaikka laki itsessään onkin perustettu. Yhteiskuntamme ei näytä olevan sillä tasolla, että koko kansa osaisi mieltää asian normaaliksi päivittäiseen elämään ja yhteisöön. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Voi olla tiukka äänestys. Näin eduskuntavaalien lähestyessä puolin ja toisin voi tapahtua äänestyksessä kannan vaihtoa eduskunnan jäsenten välillä jo pelkästään omista poliittisista syistä riippuen ja omia agendoja edistääkseen. Joidenkin kansanedustajien kohdalla kyse voi olla keinottelusta ja jatkon turvaamisesta arkadianmäellä. Politiikka kun harvoin on rehellistä peliä. Ehkä kansanäänestys koko asiasta olisi parempi - silloinhan oikeasti kansa saisi ilmaista mielipiteensä asiassa. Nyt se on parin sadan omia etuja ja pyrkimyksiä ajavan ihmisen kädessä joiden motiivit kannanotoilleen ovat joissain kohdin arveluttavia ja populistisia. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo...

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.


EDIT: Muokattu typoja pois.


apple:
Hyvä teksti. Tulipahan vain mieleen tuosta kirkollisesta siunaamisesta; siunaahan papit joitain hiton kauppakeskuksia, niin miksei rakastunutta paria?

Kiwipilot:
Quote

Hyvä teksti. Tulipahan vain mieleen tuosta kirkollisesta siunaamisesta; siunaahan papit joitain hiton kauppakeskuksia, niin miksei rakastunutta paria?


Katsos kun kyseessä on ihmisten - ja kauppakeskusten - kirkko eikä näissä kinkereissä todellakaan ole homoille ja lesboille sijaa.

Mitenkähän Jeesus olisi suhtautunut homoseksuaaliin? Kaveerasihan se huorien, rikollisten sekä muun epäkelvon aineksen kanssa. Eli jos se Big J on oikeasti ollut sellainen kaikkien kaveri kuin Raamattu antaa ymmärtää, niin aivan varmasti homot ja lesbot olisivat olleet kaverille ok.

jamann51:
Quote

Katsos kun kyseessä on ihmisten - ja kauppakeskusten - kirkko eikä näissä kinkereissä todellakaan ole homoille ja lesboille sijaa. 

Mikäs se onkaan se hesalaisten piispa,joku neiti Askola ja onhan näitä karimäkisiä sun muita, homohyssyttelijöiden ylipappeja.
 EDIT: Ville on kovin tuottoisa kynäilijä,lueskelin mielenkiinnolla tekstisi läpi ja yllätin itseni: voin muutamassa kohdin jopa yhtyä mielipiteisiisi

Navigation

Up one level

Next page

Previous page