Poljinten väli?
(1/1)
yorzafs:
Joku sanoi, että kotiohjaamon polkimien oikea väli määräytyy virtuaalikikkelin koon mukaan. Pitää mahtua hyvin. Minä kuitenkin mittasin IRL-pers...eni perusteella ja sijoitin kiskot (jotka sijaitsevat polkimen puolivälissä) 35 cm päähän toisistaan - kuva alla, malliksi asetettu patiini on kokoa 43.
[ Attachment removed / expired ]
Tuomaksen linkittämien ja airliners.netistä kurkistelemieni valokuvien mukaan polkimet näyttäisivät olevan yleensä jonkin verran lähempänä toisiaan - ehkä isommissa on vähän kauempana? Paha mennä sanomaan.
Kysymys: onkohan tällä mielestänne merkitystä?
Alla on kuva polkimen alustasta. Siihen se jotenkin sijoitetaan; punaisella merkityt palat poistetaan lisätilan saamiseksi (sama koskee edellä olevaa kuvaa, jossa näkyvät nyt turhiksi käyvät, pienemmillä korvattavat liikkeenestäjät.)
Kuten tästä voi kuvitella, tulevan poljinlevyn/mekanismin varvasjarruineen voi sijoittaa keskemmällekin; sen ei tarvi olla suoraan kiskon päällä. Mutta onkohan siille tarvetta?
[ Attachment removed / expired ]
-- terv. Jorma
tigert:
Juu, eri koneissa on eri etäisyys. Isoissa on leveämpi väli. Tossa mun edelliseen ketjuun antamassa kuvassa olikin mittoja polkimista miten ne cessnassa on. Ei se kauhean oleellista ole - jos on sauva tai "tolppayoke" pitää poljinten olla vähän leveämmät jotta pystyy ohjaamaan kunnolla.
//Tuomas
yorzafs:
Jep, näin arvelin.
Toisaalta kysymys osoittautuikin heti testauksen alettua aika irrelevantiksi: kuvissa näkyvä laitoshan on siis vain koneisto, joka lopuksi katetaan kannella ja jää siis näkymättömiin. Polkimet liikkuvat näin syntyvän laatikon "kannella," joten niiden sijoittelu on hyvin vapaata ja säädettävissä sellaiseksi mikä alkaa parhaalta tuntua.
Nyt on siis alkanut mekaniikan testaus - käynti on oikein tarkkaa ja pehmeää, mutta nuo polkimenalustat on muutetava pieniksi luisteiksi. Ne eivät kestä takertelematta jalan painoa (ei niitä siihen ole varsinaisesti tarkoitettukaan. Ajattelin vain voivani kiinnittää niihin väliaikaiset polkimet testauksen ajaksi.)
Toinen ratkaistava asia on jousi-vieteri-joustinremmi-systeemi. Nurkka on nyt täynnä eripaksuisia kumiköysiä ja kajakin huoltolaatikko ammottaa tyhjyyttään... kajakin polkimista muuten saa hyviä ideoita ja osia myös kotiohjaamoon. En kyllä lähtenyt omaani purkamaan!
Se aikaisemmin mainitsemani yhden jousen systeemi alkaa ehdottomasti tuntua yhä paremmalta. Mutta se kunnon jousi... huomenna toivioretkelle Suomen jousimekkaan Tattarisuolle (muistaakseni putiikin nimi on Erikoisjousi.)
Tänään kanoottivajoilla käydessäni vääntelin ja tutkin niiden ovia, joissa on samanlaiset kaasujouset kuin autojen takaluukuissa. En oikein saanut niistä selvää kuvaa. Ehkä hyvälaatuinen teräsjousi olisi sittenkin selvin ratkaisu... siinä on vain se "hitaus/pehmeysongelma."
Ja kolmas on ergonomia. Kirjoituspöytäergonomia onkin - yllätys, yllätys - aivan erilainen kuin lentokoneen: jos haluaa pystyn polkimen, jalan on koko pituudeltaan oltava huomattavasti suoremmassa (kuten autossa) joten poljinsysteemiä on nostettava lattiasta 20...30 cm - ja silloin jalkaa ei voi kunnolla koukistaa (poljinta polkea) sen osumatta pöytälevyyn! Jos ei halua reiden osuvan pöytälevyyn, työtuolia on laskettava kymmenen senttiä.
Neljänneksi, se kerpeleen rakkinehan liukuu herkästi pitkin lattiaa. Nyt ymmärrän, miksi kaupallisilla tuotteilla on helposti painoa liki 20 kg.
- Tämmöiset toteamukset ne sitten saavat ihmisen tuntemaan itsensä tyhmäksi.
--- terv. Jorma
Navigation