Onko sinulla musikaalista lahjakkuutta?
petri2:
Quote from: Jukka Timonen on 29.12.05, 09:44
Musiikillisen lahjakkuuden kanssa on vähän niin ja näin, mutta musiikillista uskallusta olen kerran osoittanut. Poikani häissä oli sovittu, että morsiamen isän sijaan puheen pidän minä, ilmeisesti suupaltimpi appiukko valittiin hommaan. No, joka tapauksessa, puheenteon kanssa pähkäilessäni totesin, että näitä puuduttavia hääpuheita jokainen häävieras on kuullut varmaan ikävystymiseen asti. Ne ovat aina täynä niitä samoja kliseitä elämisestä ja avio-onnesta ja hyvän avioliiton salaisuuksista jne. Mikä minä olen muka neuvomaan kahta aikaista ihmistä avioliittonsa järjestämisestä?
Niinpä päätin puheen sijasta laulaa! Sanoitin uudelleen Rosvo Roopen, koskapa sävellaji sopii äänelleni ja koskapa poikani nimi on Roope. Vaimolleni en uskaltanut puhua koko hankkeesta mitään. Harjoittelin aamuisin yksin toimistossani ja autolla ajaessani. Lauluhan kuulosti joltiseltakin, ainakin kovaa seinäpintaa vasten kaiutellessa. No sitten häähuoneistossa (kartanoravintola) oli helkkarinmoinen sali ja 60 vierasta eli sama kuin olisi metsään laulanut, ei minkäänlaista kaikua eli omaa ääntään ei kuullut pihaustakaan. Saattoi olla hyvä niin.
Kahviin ja konjakkiin tultaessa hääaterialla marssin sitten hääparin viereen, kaivoin (varmuuden vuoksi) sanat taskustani ja parin avaussanan jälkeen vetäisin sanoittamani kappaleen ilman säestystä täysin palkein. Hääväki katsoi suu ammollaan, vaimoni oli vajota häpeästä pöydän alle jne., mutta aplodit olivat myrskyisät ja morsian antoi kyynelsilmin pusun! Koska koko homma oli salaisuus, ei kukaan saanut esitystäni edes nauhalle, sanoituksen signeeratun originaalikappaleen annoin morsiusparille lahjaksi. Mutta kyllä esityksen jälkeen pari ylimääräistä konjakkia oli tarpeen!
Loistavaa! Niin sitä pitää...
Mulla oli aikoinaan tapanani laulaa lapsille tuutulauluja sadunlukemisen sijaan... ties monetko pavarottiakin paremmat aariat tuli lasten huoneessa esitettyä(huudettua... )
Jossain vaiheessa poikani kumminkin kyllästyi ja sanoi että isi, saat tulla nukuttamaan vain satukirjan kanssa...
Palasin kumminkin takaisin lauluun, syy oli hyvin yksinkertainen; jos luit sadun niin piti aina vain lukea yksi lisää, kun lauloin, he rupesivat välittömästi nukkumaan! hyvä itsesuojeluvaisto pennuillani; silmät sulkeutuu, isi vaikenee...
Jack:
Niinpä Petri,
Minunkin edellä mainittu poikani on jo saanut aikaiseksi tyttären, joka aivan vauvana ei nukahtanut kenenkään muun, kuin minun syliini. Syynä ei ollut ukin sylin turvallisuus, vaan bassoäänellä hyristellyt juoma- yms. laulut. Rosvo Roope, Isoisän Olkihattu, Pyöreän Pöydän Ritarit jne. olivat takuuvarmoja nukuttajia. Hätätilassa lauloin teksti-TV:stä lätkätuloksia...
petri2:
Poika oli korvapotilas joten sille ei aina laulaminenkaan auttanut joten huumori oli vähissä kun yöllä kolmelta pyöri ympäri kämppää laps sylissä ja kuulosuojaimet päässä...
Noin yleisesti:
Isit ja äireet, ei lapsi välitä tipanhiventäkään siitä että onko lauluäänesi 10 tahi 4! Se ei ole levyraati vastasyntyneille!
Ihan sama laulatko sille italialaista oopperaa tai venäläistä nykymusiikkia tai lausutko runoja nuotilla...
Rauhoittihan jo luolamiesaikaan äiree lastaan hymisemällä lapselleen jotta se ei huutaisi, jotta huuto ei houkuttele paikalle petoja...
ohjvg:
Nuorempana tuli soiteltua pianoa. Jossain määrin nykyäänkin, tosin harvoin ja taidot ruostuneet. Viimeksi joskus toukokuussa Lontoon merimieskirkolla, kun omassa kämpässä ei ole pariin vuoteen tullu pidettyä tilanpuutteen vuoksi pianoa... Nuoruudessa ennen popin löytämistä oli sellainen parin vuoden kausi jolloin Bach ja Beethoven oli kovia sanoa... Voi sitä aikaa... Ei sitä itsekkään todeksi uskoisi. Onneksi nykyään olen lähes kaikki ruokainen...
Minna:
Jonkinlaista ilmeisesti. Kuulemma opin laulamaan ennen kuin puhumaan ja laulaa tykkään edelleen. Sekä soitin kolmisen vuotta pianoa
Navigation