Merimiestarinoita

(1/45) > >>

Karvinen:
VÄÄRINKÄSITYS

S/S Gracia saapui Sao Francisco do Sulin pieneen satamaan Brasiliassa. Tehtäviini radiosähköttäjänä kuului myös palkanmaksu. Siksi pystyin lähtemään maihin vasta, kun viimeinenkin merimies oli saanut cruzeironsa.

Oli yö, kun annoin taksikuskille osoitteeksi läheisen kylän, jossa oli tarjolla monenlaisia palveluja merimiehille. Tiesin laivatovereideni olevan siellä. Ajettiin kapeata sademetsän läpi kulkevaa hiekkatietä myöten. Sitten taksikuski pysäytti ja sammutti ajovalot. Ainoa valaistus säkkipimeässä yössä tuli vanhan amerikanraudan mittarvaloista. Kuski otti esiin hirmusuuren revolverin ja alkoi hymyillen selittää jotain portugaliaksi. En ikinä unohda miten hänen valkoiset hampaansa välkkyivät pimeydessä. Ymmärsin heti, että rahani ja omaisuuteni vaihtavat nyt omistajaa. Hengissä selviäminenkin näytti epävarmalta. Säikähdin kamalasti.

Kuvittelin jo käveleväni rahattomana ja vaatteitta pimeää tietä pitkin, jonka ympärillä olevasta sademetsästä monenlaiset viidakon pedot kiljuivat pohjatonta nälkäänsä. Ensimmäisen mutkan takana varmaan odottaisi kammottava kaimaani kita ammollaan, että ruoka kävelisi suoraan suuhun.

Havahduin, että jokin ei nyt täsmää. Keräsin vähäisen latinalaisten kielten taitoni ja tajusin, että tämä ei olekkaan ryöstö. Kuski yritti myydä asetta minulle.

En ostanut pyssyä, vaikka se olisi ehkä ollut siinä tilanteessa järkevintä edellyttäen, että kauppaan olisi kuulunut myös kuulia.

Vähän ajan kuluttua saavuin iloisten laivatovereideni luo, jotka kovasti ihmettelivät vaiteliaisuuttani. Tilasin juotavaa ja luulin, että enempiä järkytyksiä ei tänä yönä tulisi.

   

ilkkapo:
Quote

Tilasin juotavaa ja luulin, että enempiä järkytyksiä ei tänä yönä tulisi.


To be continued...?

Karvinen:
HYVÄÄ HUOLEHTIMISTA

Rauhoittelin stressaavan taksimatkan vuoksi kapinoivia hermojani juomalla monta cuba libreä. Mukavassa seurassa aika kului kuin siivillä.

Heräsin lakanoiden välissä sängyssä, joka oli niukasti kalustetusssa valkoiseksi kalkitussa huoneessa. Vaatteitani ei ollut missään. Ensimmäinen ajatukseni oli, että minut on ryöstetty. Olin kaukana kotoa vieraassa maassa ilman vaatteita ja rahaa. Kietouduin lakanaan ja avasin oven, joka johti suoraan ulos päivänvaloon. Terassilla istui laivatovereitani, jotka heti kysyivät mikä Kipinällä on hätänä? Ehdin jo kertoa heille kurjasta kohtalostani, kun tuttu kaunis neito ilmestyi jostain. Hän raahasi minut kovasti hihitellen kädestä vetämällä takaisin huoneeseen. Sitten hän avasi oven vaatekaapin, josssa vaatteeni roikkuivat siististi henkareille viikattuina. Kaikki oli hyvässä tallessa.

Aloin tajuta, että minun on saatava vilkas mielikuvitukseni aisoihin.

tallskog:
Esalta tähän mennessä tarinoita meriltä ja tornista, mistäköhän seuraavaksi

ohjvg:
Hienoa Esa, että aukaisit sanaisen arkkusi merimiesuraltasi. Äh niin kateeksi käy kun maailman meno alalla on muuttunut aivan toiseen ulottuvuuteen viime vuosina. Toista ne oli ajat kun oli "villit linjat" ja sai (joutui?) vietellä öitä Rio:ssa...

Navigation

Up one level

Next page