FSnordic.net
Home Help Rules Login Register
Welcome, Guest. Please login or register.
28.07.17, 02:40

Login with username, password and session length
+  FSnordic.net Forums
|-+  Finnish Discussion / Muut aiheet
| |-+  Vapaa keskustelu (Moderators: Juha Kalli, Mikko Maliniemi, Janne Sinkkonen, Ilkka Portti, Mikko J Köykkä)
| | |-+  Merimiestarinoita
:  

« previous thread next thread »
Pages: 1 ... 4 5 [6] 7 8 ... 12 Reply Print
Author Topic: Merimiestarinoita  (Read 183111 times)
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #100 on: 17.08.06, 03:57 »

HIUKOPALAA

Olin aamulla palaamassa laivaan Cataniassa Sisiliassa. Olo oli railakkaan yön jälkeen ohut. Sydän hakkasi ankarasti ja oikea mandoliinijysäri oli iskemässä. Mietin, että jotakin hiukopalaa olisi hyvä saada. Sataman liepeillä oli kioski, joka näytti myyvän monenlaisia meren eläviä. Italialaiset satamatyöläiset ostivat jotain, mikä näytti harmaalta pesusieneltä ja puristivat sen päälle sitruunamehua. Pyysin samaa. Kylmä annos maistui hyvältä ja värinäköni palasi. Ostin samanlaista toistekkin ja kehuin makua laivatovereilleni.

Myöhemmin selvisi, että olin syönyt lehmän keuhkoa. Hyvää se kuitenkin oli.


ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #101 on: 22.08.06, 04:02 »

HÄÄMATKALLA

Otin vuonna 1974 keväällä virkavapaata lennonjohtajan tehtävästä ja pestauduin pariksi kuukaudeksi sähköttäjäksi Suomen Höyrylaiva Oy:n uuteen Rheaan. Halusin näyttää vaimolleni omaa mennyttä maailmaani. Vein hänet häämatkalle rahtilaivalla Välimerelle ja Afrikkaan. Biskaijanlahdella laiva oli pienessä myrskyssä, mutta muutoin aurinko paistoi. Olimme laivassa hyvin suosittuja. Laivatoverini kilpailivat huomaavaisuudessa ja kohteliaisuudessa. Kaunottareni ihmetteli merimiesten herrasmiesmäistä käytöstä.

Kävin vaimoni kanssa usein parisataa metriä pitkä laivan keulassa. Siellä kuului vain meren sihinää. Seurasimme delfiinien kisailua keula-aalloissa ja tiesimme, että meitä tarkkailtiin komentosillalta ehkä hiukan kateellisina.

Rhean lastina oli monenlaista kappaletavaraa. Laivassa oli myös ruostumattomasta teräksestä valmistettu viinitankki, jonka vetoisuus oli 200 tonnia. Kontit eivät vielä olleet käytössä. Siksi satamissa viivyttiin aina useita päiviä.

Napolin lahdella vaimoni osoitti pientä kohdetta meressä ja kysyi mikä se on. Kerroin pokkana, että se on sukellusveneen torni. Sitten sukellusvene nousi lähellämme pintaan hengittämään.

Saimme ihailla mereltä öistä Strombolin tulivuoren hehkua. Vierailimme Genovassa, Napolissa, Casablancassa, Agadirissa ja muutamassa muussa paikassa. Satamakapakoissa kävimme tietysti myös.


ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
ohjvg
Former member
Re: Merimiestarinoita
« Reply #102 on: 22.08.06, 08:05 »

 Tongue

Esa, sun elämänkokemuksille ja reissuille ei voi olla kuin kateellinen. Huoh... olisipa nykymerenkulku edes vähäsenkin samanlaista... Casablanca, Rio de Janeiro  -nykyään on jo tyytyväinen ja matka jo lähes eksoottinen kun vaan pääsee Itämereltä pois.
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #103 on: 24.08.06, 04:37 »



reissuille ei voi olla kuin kateellinen. Huoh... olisipa nykymerenkulku edes vähäsenkin samanlaista
Hei Ville ja muut,

Minulla on ollut hyvää onnea monessakin mielessä. Onnistuin muuttamaan radioamatööritoiminnan ja myöhemmin ilmailuharrasteen ammateiksi, joissa viihdyin hyvin. Sain myös edustaa ikäpolvea, joka pääsi merille silloin, kun suomalaisetkin laivat seilasivat villeillä linjoilla. Varsinkin Bensowin S/S Ariana oli oikea tramppi. Sen reviiriä olivat kaikki maailman meret ja aina kun kiinnitysköydet irroitettiin, niin edessä oli joku tuntematon satama.

Ariana edusti parasta brittityyliä. Höyrylaivana se oli äänetön eikä tärissyt lainkaan. Kolmen saaren laivan etumidshipin ylemmät kannet olivat lakattua raitapuuta ja tropiikissa niiden yllä oli purjekankaiset aurinkosuojat. Hyttien ja messien seinissä oli puupaneelit. Messien ovien laseihin oli syövytetty varustamon tunnukset ja lautasissakin oli yhtiön lippu. Bensow myi aikoinaan uutena ostamansa laivan Lontoossa ja ahteriin nousi Liberian lippu. Ariana ei ehtinyt koskaan käydä Suomessa. Me lensimme BEA:n Comet 4:llä Suomeen.

Viimeisen kerran olin sähköttäjänä merillä vuonna 1980. Vikajeerasin Siljan Fenniassa kipinää pari viikkoa. Silloin muutokset Suomen merenkulussa olivat jo käynnissä. Konttien myötä hakurahtiliikenne väheni ja trampit sekä muut pitkän linjan laivat olivat katoamassa.

Muistelen kaiholla merimiesvuosiani ja myönnän auliisti, että aika on kullannut muistot. Nyt olen palannut vesille. Veneilen tyytyväisenä Suomenlahdella enkä kaipaa tätä nykyistä kiireistä merenkulkua.

:-)   Esa



ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #104 on: 26.08.06, 04:51 »

ENSIMMÄINEN LAIVANI

Posti- ja lennätinhallituksen seitsemän kuukautta pitkä radiosähköttäjäkurssi, joka oli tarkoitettu sähkötyksen jo hallitseville, oli päättymässä. Olimme tauolla luokkahuoneen viereisessä käytävässä, kun puhelin soi. Olin sitä lähinnä ja vastasin. Puhelimessa oli Vasa Shipping Oy:n henkilöstöpäällikkö, joka tarjosi radistin paikkaa S/S Graciaan. Kysyin minne laiva menee. Etelä-Amerikkaan. Hyväksyin työtarjouksen hetkeäkään epäröimättä.

Sähköttäjä oli ainoa, joka meni laivassa ilman merikokemusta suoraan päällystömessiin. Ykspihlajassa taksi ajoi ensimmäisen laivani landgongin luo ja yliperämies tuli minua vastaan. Olenko uusi kansipoika? Kerroin olevani sähköttäjä. Kokeneen merikarhun katse mittaili minua päästä jalkoihin. Jaaha. Sitten hän neuvoi minut ylös radiohyttiin.

Kun saavuin sähköttäjän hyttiin, niin laivasta pois lähtevä kipinä oli parhaillaan irroittamassa pinteeseen jäänyttä kilpikonnaansa tulikuuman höyrypatterin alta. Vapaaksi päässyt konna juoksi heti lähettimen alle piiloon jäähdyttelemään. Sitten minua hiukan vanhempi kolleega keräsi tavaransa, kilpikonnansa ja valtavan kasan kirjeitä. Hän oli heittänyt mereen pullopostin, jossa hän valitti yksinäisyyttään. Pullo oli löytynyt ja nyt hän oli kirjeenvaihdossa italialaisen tyttökoululuokan kanssa.

Olin täysin pyörällä päästäni, kun seilausurani alkoi. Seuraava satama oli Genova, jossa merimieskapakassa laivatoverini järjestivät italialaisneidon viemään poikuuteni. Sitten jatkettiin päiväntasaajan yli Sao Francisco do Suliin Brasiliaan. Siellä aloin jo pitämään itseäni kokeneena merimiehenä. 

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #105 on: 10.09.06, 04:25 »

LUUNMURTUMAN HOITOA

S/S Graciaa kiinnitettiin laituriin Itajaissa Brasiliassa. Keulapakalla vinssikelan kautta kulkeva kiinnitysköysi kiristyi yhtäkkiä ja löi kansipoikaa ranteeseen. Ranne alkoi heti turvota. Kun laiva oli kaijassa minä lähdin taksilla viemään merimiestä paikalliseen sairaalaan.

Röntgenkuvien valmistuttua hyvän tuulinen ja luottamusta herättävä lääkäri ilmoitti, että ranne on murtunut ja se pitää kipsata. Ennen kipsaamista turvotuksen aiheuttava neste täytyy punkteerata pois. Kysyin puudutetaanko ranne. Lääkäri sanoi rauhallisesti, että puudutusta ei tarvita. Tätä viimeistä lausetta en tulkannut hoitopöydällä makaavalle potilaalle. Lääkäri oli oikeassa. Kun hän työnsi injektioruiskun neulan kansipojan ranteeseen, niin tämän silmät muljahtivat ja hän pyörtyi heti. Potilas tuli tajuihinsa, kun kipsi oli melkein valmis.

Sairausaikana kansipoika toimi laivassa öisin vahtimiehenä ja aikoi tarvittaessa käyttää kipsiään nuijana. Kipsi poistettiin aikanaan merellä ja ranne oli parantunut haittaa jättämättä. Brasilialaislääkäri oli tehnyt hyvää työtä. 

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
skyhai
Former member
Re: Merimiestarinoita
« Reply #106 on: 10.09.06, 13:36 »

Terve!

Kerrassaan mainiota tarinoita!!! Luin koko "thredin" yhdeltä istumalta.  thmbup

terv. risto
ohjvg
Former member
Re: Merimiestarinoita
« Reply #107 on: 10.09.06, 18:03 »

Hei Esa!

On pakko kertoa omista tohtori Mengel -kokemuksista.

Minullahan on merikapteenin kouluksen myötä myös käytynä merenkulussa välttämätön "pikalääkäri"-koulutus. Näin sitä maikkamme nimitti, koska meillehän opetettiin ihmisen "olemus" ja ongelmat pääpiirtoisesti kolmen 40 tunnin mittaisen kurssin aikana (eli tosiaan pintaraapaisuna). Näin siksi, koska aluksen päällikkö tai yliperämies normaalisti vastaa aluksen sairaanhoidosta merellä ollessa.

"Hienoimpia" hetkiä on ollut kanyylointi. Sitä on tullut harrastettua pari ylimääräistäkin kertaa harjoituksena jotta pysyisi tuntuma asiaan. Muistan kun sain Pipsan suostumaan "uhriksi" Hänellä alkoi välittömästi kylmähiki virrata otsallaan, sydän varmaan kävi ylikierroksilla, hän piti silmiä kiinni ja tuli tunne, että hän pidättää hengitystään. Taisi jännittää tieto siitä, että "lääkäri" olisi kuitenkin tavallaan amatööri. No rauhoittelin ja puhelin niitä näitä mukavia ja yhtäkkiä kanyyli olikin jo nätisti sisällä ja alles klar. Pipsa huokaisi helpoituksestaan ja totesi hyvällä mielellä että ei edes huomannut.

No vuoroin vieraissa. Mä olin sitten seuraava. Mun täytyy myöntää, että mä en ole helppo pistettävä. Staassi oli tiukalla ja mä yritin valuttaa verta käteeni kaikin keinoin. Saatiin suoni sit näkymään jotenkuten. Mä en panikoinut. En ole koskaan hirveän piikkikammoinen ollut. Pipsalla ei ollut yhtä hyvä pisto-onni. Neula meni ohi ja parin ohimenneen yrityksen jälkeen ei enään tuntunut yrittäminen kivalle.

Luovutettiin ja minä surkuttelin kättäni.

Koulutukseen kuului tietysti paljon muutakin. Tikkaaminen ja katedrointi mm. Katedrointia ei harjoiteltu kursseilla toisillamme. Katsoimme aiheesta lääkäreiden koulutuksessa käytettävän filmin. Se riitti minulle. Sian kappaleiden tikkaaminen oli mielenkiintoista, mutta työkalut näin tottumattomaan käteen jotenkin älyttömän epä-ergonomisia. 

Eräs tuntemani merikapteeni on monesti kiitellyt tikkauksen oppitunteja. Hän mökkeili jokunen talvi takaperin kaverinsa kanssa kun humalapäissä sattumien summana sattui ja tapahtui. Eivät sitten päässeet "keskeltä mitään" polille ajokunnottomina kaverin vammaa näyttämään. Hän otti kaapista desifiointi ainetta ja kävi tikkaamaan (puudutusta ei katsottu tarpeelliseksi/välttämättömäksi illan siinä vaiheessa ja hänellä oli kaikkeen varautuvana miehenä tikkausvälineet lääkekaapissa). Seuraavana päivänä työnjälkeä näyteltiin sitten lääkärille. Kehui työnjälkeä.

Laivan lääkekaappi on mielenkiintoinen. Morkkuja löytyy ja merikapteenin koulutus antaa oikeuden määrätä niiden käytöstä. Se mikä tekee hommasta erikoista on vastuu: Meillä on suuri vastuu ensihoidollisissa toimenpiteissä -mutta hyvin vaatimaton koulutus. Mutta tämän ongelman ratkaisemiseksi meillä on erityinen syytesuoja tietyissä tapauksissa, esim. jos ruumiinavauksessa selviää, että olemme vahingossa hoitotoimenpiteellä aiheuttaneet tai edesauttaneet uhrin kuoleman. Vajaavaisista taidoista huolimatta on tulkittu,e ttä on parempi yrittää kaikkensa kuin olla yrittämättä mitään - siitä seuraa varmasti syyte. Mutta näitä exituksia ei hirveämmin tapahdu ja tietysti lääkärin konsultaatio pyritään aina saada radio-medikaalin kautta.

-Ja saahan laivaan joskus hyvällä tuurilla lääkärin laivaan vaikka keskellä Pohjois-Atlantilla, kuten eräässä tapauksessa jossa medikaalipyynnön myötä kaksi tuntia myöhemmin aluksen rinnalle nousi amerikkalainen ydinsukellusvene, jonka lääkäri tuli avuksi.








Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #108 on: 12.09.06, 14:09 »

LÄÄKÄRI LAIVASSA

Meksikon olympiamatkalla M/S Finnbostonissa oli mukana turistina suomalaislääkäri. Siksi laiva osallistui jenkkien Atlannilla hoitamaan AMVER -järjestelmään (Automatic Merchant Vesel Emergency Reporting). Automaattista siinä oli manuaalinen radisti. Siis minä. Laivan paikka ilmoitettiin kahdesti päivässä ja radisti kuunteli avunpyyntöjä. Meno- ja paluumatkan aikana lääkäriä ei tarvitttu kertaakaan. Finnbostonissa edes kenenkään kurkku ei tullut kipeäksi. Niin hyvä lääkäri meillä oli.

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #109 on: 14.09.06, 05:54 »

JÄISSÄ

S/S Gracia oli helmikuussa matkalla Suomeen. Paljon ennen Turkua laiva juuttui jäihin. Höyrykoneen teho ei riittänyt liikuttamaan laivaa eteen- eikä taksepäin. Turkuradio koordinoi jäänsärkijäapua. Lähistöllä makasi jäissä muutamaa muukin kohtalotoveri. Tuuli tuiversi lunta lohduttoman tuntuisella jäälakeudella. Ilta pimeni tähtikirkkaaksi yöksi ja pakkanen kiristyi. Tuntui aika yksinäiseltä. Sitten jäänsärkijä Voima otti yhteyttä ja pian näkyivät sen jääkenttiä pyyhkivät valonheittimien keilat. Jää halkeili paukahdellen Voiman lähestyessä. Se kulki suuret laivakoneet pauhaten kuin avovedessä. Voima irroitti meidät ajamalla hyvin läheltä vierestämme. Sitten jäänsärkijä kokosi saattueen kuin sorsaemo poikasensa. Heikoin laiva, meidän Graciamme, kiinnitettiin keulasta Voiman ahteriin ja sitten lähdettiin. Molemmat brasilialaiset puolimatruusimme olivat seuranneet tätä kaikkea ulkona kannella. Tapahtuma oli heille varmasti unohtumaton. Minulle ainakin oli. Ainoa kokemukseni talvimerenkulusta.

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #110 on: 20.09.06, 05:51 »

MERISAIRAUDEN HOITOA

Merellä oli enimmäkseen hyvä sää. Pohjois-Atlanti oli kuitenkin talvella kurja paikka. Matalapaineet pyyhkivät valtameren yli Amerikasta kohti Eurooppaa ja tuuli oli kova. Merenkäynti oli sen mukainen. Laiva keikkui niin kamalasti, että jalanjälkiä oli seinissä ja katossakin. Lattia nousi kovaa vauhtia ylöspäin kuin pikahississä ja pysähtyi niin, että vatsa nousi kurkkuun. Potkuri haukkasi ilmaa ja tärinä oli hirveä. Samalla laiva kallisteli hurjasti. Alas, ylös, ravistus ja keikutus. Tätä saattoi jatkua viikon. Jos merisairauteen oli vähäisinkin taipumus, niin se iski varmasti. Toivoin aina, että eräs kansanedustaja, joka vaati merimiehille huviveroa, olisi ollut kyydissä.

Merisairasta laivatoveria lohdutettiin kertomalla, että parannuskeino löytyy. Hae kokilta pala sian nahkaa, jossa on silavaa. Nahassa pitää olla myös jäljellä muutamia sian harjaksia. Pala sidotaan karhulankaan ja nielaistaan. Sitten palaa vedetään langasta edestakaisin. Valmiiksi vihreä merimies oksensi yleensä heti. Muutaman päivän kuluttua hän joko toipui, tai alkoi suunnitella siirtymistä maihin. 
« Last Edit: 20.09.06, 08:51 by Esa Karanko »

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #111 on: 23.09.06, 05:46 »

KOMENTAJAKAPTEENIN HÄÄJUOMAT

S/S Gracia saapui vuonna 1966 Suomeen. Yliperämies ja evp komentajakapteeni Orvo Peuranheimo oli menossa naimisiin. Edessä olivat suuret häät. Niitä varten hän oli hankkinut laivaan monta laatikollista verottomia alkoholijuomia. Juomat hän aikoi viedä maihin. Me muut kerroimme Argentiinassa pitkään eläneelle laivatoverille, että alkoholipolitiikka on Suomessa erillaista kuin Etelä-Amerikassa. Varoitimme, että seurauksena voi olla hirmuinen sakko tai vankilaa. Peuranheimon mielestä asiassa ei ollut huolen häivää.

Sotasankari oli oikeassa. Tulliesimiehet olivat komentajakapteenin sodanaikaisia upseeritovereita ja alaisia. He olivat henkilökohtaisesti valvomassa, että mikään ei päässyt häiritsemään hääjuomalaatikoiden siirtämistä maihin.

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #112 on: 26.09.06, 05:49 »

OMAN ONNENSA SEPPIÄ

S/S Gracia oli jälleen Brasilian kolmanneksi vanhimmassa kaupungissa Sao Francisco do Sulissa. Pieneen satamaan tuli toinenkin laiva. Se oli suomalainen S/S Ariana. Menin tervehtimään sen sähköttäjää. Laivassa kerrottiin, että kipinä oli lähtenyt maihin.

Brasilialaisissa pikkukaupungeissa kirkko, kapakka ja auliit neidot olivat kolmiyhteydessä. Jos löysi jonkun niistä, niin muutkin olivat löytyneet. Siksi olin varma, että virkatoveri suunnisti kohti kylän kirkkoa. Kävelin sinne päin. Kapealla kadulla kirkon lähellä vastaani tuli mies, jolla oli päässään kulmista solmittu nenäliina. Suomalainen sähköttäjä oli löytynyt. Aloitimme riemullisen juopottelun.

Vanhempi kolleega oli lennonjohtaja. Hän oli ottanut vuoden virkavapaata seilaamista varten. Nyt laiva oli lähdössä Lontooseen, josta hän matkustaisi takaisin Rovaniemen lentoasemalle lennonjohtajaksi. Graciakin oli lähdössä Lontooseen. Kävin kylässä Arianassa ja miellyin laivaan heti. Arianan kippari huomasi kiinnostukseni ja värväsi minut uudeksi radistiksi. Siirtyisin Lontoossa tähän pääasiassa Kauko-Idässä purjehtivaan tramppiin.

Sanoin itseni irti Graciasta. Vaihdoin laivaa Lontoossa. S/S Arianasta tuli uusi kotini maailman merillä melkein kolmeksi vuodeksi. Kun hyvästelin Arianasta pois lähtevän radiosähköttäjä Aarne Pollarin, niin tämä oman onnensa seppä kehotti minua ryhtymään lennonjohtajaksi, sillä se on hieno ammatti. 

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
ohjvg
Former member
Re: Merimiestarinoita
« Reply #113 on: 26.09.06, 07:38 »

...tämä oman onnensa seppä kehotti minua ryhtymään lennonjohtajaksi, sillä se on hieno ammatti. 

Hmmm.... Tuossa neljä-viisi vuotta takaperin VG-Shippingillä ollessani m/v Maria VG:n yliperämies piti jo silloin sivistävän luennon minulle merenkulun "ei niin ruusuisesta" tulevaisuudesta ja kehotti minuakin vaihtamaan alaa. Hän suositteli teologiaa, ja lupasi antaa suosituksensa veljellensä joka oli (on edelleen?) suuressa kirkollisessa virassa mikäli vaihtaisin alaa.

Toistaiseksi en ole ollut innostunut ehdotelmasta. Ehkä siihen vaikuttaa se, että kuulun jo valmiiksi Schottin Sekalaisissa -olleen (joka on mielenkiintoinen kirja) Danten helv**** kolmanneksi ylimpään tasoon, jossa ampiaiset piinaavat minua.  Grin
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #114 on: 28.09.06, 06:08 »

ILMAN SILMÄLASEJA

S/S Gracia lähti Brasiliasta kohti Eurooppaa. Perämies oli juhlinut maissa reippaasti. Merellä hän kertoi, että silmälasit olivat kadonneet. Varalaseja ei ollut, koska ne olivat jo olleet käytössä. Likinäköisenä hän pystyi lukemaan karttaa ja kompassia, mutta kaukonäkö oli huono. Kenelläkään laivassamme ei ollut perämiehelle sopivia miinuslaseja. Pitkä valtamerimatka oli vasta alullaan eikä silmälaseja ollut saatavilla mistään.

Perämiehellä oli koko matkan ajan vahdissa apulaisenaan ja tähystäjänä kansimies. Kaikki tiesivät perämiehen pulmasta ja jokainen tähysti varmuuden vuoksi merta hänen vahtivuorojensa aikana. Öisin ja Euroopan vilkkailla vesillä kippari joutui olemaan perämiehen vahdissa. Ensimmäisessä satamassa perämiehelle hankittiin silmälaseja.

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #115 on: 02.10.06, 06:34 »

...kehotti minuakin vaihtamaan alaa. Hän suositteli teologiaa
Hei Ville,

Kettua sanotaan ovelaksi eläimeksi. Se näyttää melkein koiralta. Niin ovela se on.

Hullin legendaarinen merimiespastori Louhivuori oli ovela pappi. Hän saattoi siemaista merimiesten kanssa muutaman tuopin pubissa. Hän näytti aivan merimieheltä. Niin ovela hän oli.

Sinulla Ville saattaisi olla hyvät edellytykset papiksi.

:-)   Esa


ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Seppo Pietikainen
Offline Offline

Posts: 1039
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #116 on: 05.10.06, 15:53 »

Hei Esa!

On pakko kertoa omista tohtori Mengel -kokemuksista.

Minullahan on merikapteenin kouluksen myötä myös käytynä merenkulussa välttämätön "pikalääkäri"-koulutus. Näin sitä maikkamme nimitti, koska meillehän opetettiin ihmisen "olemus" ja ongelmat pääpiirtoisesti kolmen 40 tunnin mittaisen kurssin aikana (eli tosiaan pintaraapaisuna). Näin siksi, koska aluksen päällikkö tai yliperämies normaalisti vastaa aluksen sairaanhoidosta merellä ollessa.

"Hienoimpia" hetkiä on ollut kanyylointi. Sitä on tullut harrastettua pari ylimääräistäkin kertaa harjoituksena jotta pysyisi tuntuma asiaan. Muistan kun sain Pipsan suostumaan "uhriksi" Hänellä alkoi välittömästi kylmähiki virrata otsallaan, sydän varmaan kävi ylikierroksilla, hän piti silmiä kiinni ja tuli tunne, että hän pidättää hengitystään. Taisi jännittää tieto siitä, että "lääkäri" olisi kuitenkin tavallaan amatööri. No rauhoittelin ja puhelin niitä näitä mukavia ja yhtäkkiä kanyyli olikin jo nätisti sisällä ja alles klar. Pipsa huokaisi helpoituksestaan ja totesi hyvällä mielellä että ei edes huomannut.

No vuoroin vieraissa. Mä olin sitten seuraava. Mun täytyy myöntää, että mä en ole helppo pistettävä. Staassi oli tiukalla ja mä yritin valuttaa verta käteeni kaikin keinoin. Saatiin suoni sit näkymään jotenkuten. Mä en panikoinut. En ole koskaan hirveän piikkikammoinen ollut. Pipsalla ei ollut yhtä hyvä pisto-onni. Neula meni ohi ja parin ohimenneen yrityksen jälkeen ei enään tuntunut yrittäminen kivalle.

Luovutettiin ja minä surkuttelin kättäni.

Koulutukseen kuului tietysti paljon muutakin. Tikkaaminen ja katedrointi mm. Katedrointia ei harjoiteltu kursseilla toisillamme. Katsoimme aiheesta lääkäreiden koulutuksessa käytettävän filmin. Se riitti minulle. Sian kappaleiden tikkaaminen oli mielenkiintoista, mutta työkalut näin tottumattomaan käteen jotenkin älyttömän epä-ergonomisia. 

Eräs tuntemani merikapteeni on monesti kiitellyt tikkauksen oppitunteja. Hän mökkeili jokunen talvi takaperin kaverinsa kanssa kun humalapäissä sattumien summana sattui ja tapahtui. Eivät sitten päässeet "keskeltä mitään" polille ajokunnottomina kaverin vammaa näyttämään. Hän otti kaapista desifiointi ainetta ja kävi tikkaamaan (puudutusta ei katsottu tarpeelliseksi/välttämättömäksi illan siinä vaiheessa ja hänellä oli kaikkeen varautuvana miehenä tikkausvälineet lääkekaapissa). Seuraavana päivänä työnjälkeä näyteltiin sitten lääkärille. Kehui työnjälkeä.

Laivan lääkekaappi on mielenkiintoinen. Morkkuja löytyy ja merikapteenin koulutus antaa oikeuden määrätä niiden käytöstä. Se mikä tekee hommasta erikoista on vastuu: Meillä on suuri vastuu ensihoidollisissa toimenpiteissä -mutta hyvin vaatimaton koulutus. Mutta tämän ongelman ratkaisemiseksi meillä on erityinen syytesuoja tietyissä tapauksissa, esim. jos ruumiinavauksessa selviää, että olemme vahingossa hoitotoimenpiteellä aiheuttaneet tai edesauttaneet uhrin kuoleman. Vajaavaisista taidoista huolimatta on tulkittu,e ttä on parempi yrittää kaikkensa kuin olla yrittämättä mitään - siitä seuraa varmasti syyte. Mutta näitä exituksia ei hirveämmin tapahdu ja tietysti lääkärin konsultaatio pyritään aina saada radio-medikaalin kautta.

-Ja saahan laivaan joskus hyvällä tuurilla lääkärin laivaan vaikka keskellä Pohjois-Atlantilla, kuten eräässä tapauksessa jossa medikaalipyynnön myötä kaksi tuntia myöhemmin aluksen rinnalle nousi amerikkalainen ydinsukellusvene, jonka lääkäri tuli avuksi.


(toinen yritys, yhteyskatko...)

Olin Merentutkimuslaitoksen palveluksessa 70-luvulla, ja eraina kohokohtina oli osallistuminen [R/V] Arandan reissuille. Tama olli silloin kuin Aranda oli viela ns.
"kaunis" Aranda (ennen komentosillan ja muiden kannen osien "modernisointia") En muista ko. ykkosperamiehen nimea (saanut ilmeisesti saman syvan laaketieteellisen  koulutuksen), mutta muistan hanen lohduttavat sanansa eraan matkalaisen valittaessa kivuliaasta vaivastaan: "Ei tuosta kannata olla huolissaan,
tuskinpa se on mitaan, mika ei ruumiinavauksessa selvia"...

(han oli myos saanut
Esa Karanko
Offline Offline

Posts: 1043
Date Registered: 31.12.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #117 on: 18.01.07, 13:26 »

KALLIOTA KOHTI

S/S Ariana seilasi Japanista kohti Filippiinejä.  Matkan aikana vallitsi kehno sää, eikä kunnollisia havaintoja paikasta oltu saatu pitkään aikaan. Näkyvyys oli parantunut ja minut kutsuttiin yöllä kesken unieni komentosillalle tulkitsemaan valomerkkejä, jotka näkyivät kaukana suoraan edessä. Tähystin kiikareilla pitkän aikaa ennen kuin tajusin, että en katsonut mitään morselamppua tai majakkaa. Korkealla pimeällä vuorenrinteellä oli auto, joka vilkutti meille valoja. Laivamme ajoi täyttä vauhtia jotain Filippiinien pohjoisosan rantakalliota kohti.

Konetelegramin kahvat vedettiin heti keskelle ja pian taakse. Auringontarkka paikanmääritys alkoi ja sitten purjehdimme turvallisesti Manilaan.

ATCO: obbi omdb omsj omrk efhk efka efta eflp efkk efva efhf efnu
Heikki Pullinen
Offline Offline

Posts: 1830
Date Registered: 16.10.06

Re: Merimiestarinoita
« Reply #118 on: 21.01.07, 10:23 »


Olimme vaimon kanssa Kos:n saarella. Yhtenä päivänä lähdimme laivalla naapurisaarelle. Juuri ennen lähtöa opas kertoi että merellä voi olla sen verran aallokkoa ettei lähdetäkään. Minä kipaisin huoneesta Underberit jotka joimme pullonsuusta suoraan.
Ei siellä mitään merenkäyntiä ollut.

Paluumatkalla oli pientä laineilua. Ihmettelin aluksen käyttäytymistä aallokkoon nähden. Se ei ollut loogista.
Maleksin vaivihkaan keulan suuntaan. Palattuani sanoin vaimolle että nyt tutkimme missä on pelastusliivit.

Ruorimies ei olisi pysynyt pystyssä ilman ruoria. Yksi kaveri oli sammunut täysin. Kolmas koitti pitää silmiä auki, huonolla menestyksellä.

Kos:n satama on hevosenkengän muotoinen ja laituriin parkkeerataan perä edellä. vasta kolmas kerta onnistui.
Kaverit olivat selvästi kumonneet kuppia koko päivän toimettomien virkaveljien kanssa.
Juho Penttilä
Offline Offline

Posts: 1202
Date Registered: 02.01.05

Re: Merimiestarinoita
« Reply #119 on: 21.01.07, 16:53 »

Voisin hieman kertoa varusmiespalveluksestani merivoimissa.

Peruskoulutuskauden jälkeen maaliskuun alussa siirryin aliupseerikurssille merivoimien viestilinjalle. Opintosuunta oli nimeltään Laivaradio. Koulutus poikkesi muiden aliupseerilinjojen toiminnasta melkoisesti. Yleensä kun muut olivat metsässä "sotimassa", istuimme kurssimme oppilaiden kanssa luokassa ja harjoittelimme sähkötystä. Sähkötystä harjoittelimme kaikenkaikkiaan 16 viikkoa, ja vaikka kurssin lopussa kuunteleminen hajottikin melkoisesti, oli silti mukavaa saada 2.lk radioviestittäjän pätetyystodistus. Antotasona 60 merkkiä minuutissa, ja vastaanottotasona 70 merkkiä minuutissa.

Juhannuksen aikoihin valmistuimme alikersanteiksi, ja pienen loman jälkeen oli aika siirtyä aluksille. Tätä hetkeä olimme kaikki jo pidemmän aikaa odottaneet, veri veti vesille  Cool. Itse pääsin ensimmäiseen toivomaani kohteeseen, eli 7.ohjuslaivueeseen, Ohjusvene Torniolle. Elämä laivalla oli täysin erilaista verrattuna normaaliin metsätoimintaan, ja ainakin itse pidin siitä huomattavasti enemmän.

Ohjusvene Tornio kuuluu Merivoimien Laivue-2000 hankkeeseen, jossa alunperin oli tarkoitus hankkia neljä kappaletta ilmatyynyaluksia. Jossain vaiheessa tehtiin kuitenkin päätös, että ohjusveneet ovat huomattavasti tehokkaampia, siispä Merivoimat alkoi panostaa niihin. Tämän seurauksena rakennettiin neljä kappaletta Hamina-luokan ohjusveneitä: Hamina (1998), Tornio (2003), Hanko (2005) ja Pori (2006).  Ohjusveneet on suunniteltu pääosin saaristokäyttöön, eikä niissä tämän takia ole syväyttä kuin 1,5 metriä. Uppoumaa on myöskin minimaalisen vähän. Tästä johtuen ohjusveneet eivät siis ole mitään erityisen avomerikelpoisia aluksia, ja joku onkin niitä jossain vaiheessa kutsunut oksennussimulaattoreiksi Smiley

Tehtävät merillä olivat mielestäni erittäin mielenkiintosia. Kovinkaan moni varusmies ei pääse osallistumaan operatiiviseen toimintaan eikä oikeisiin operaatioihin, mihin minäkin pääsin osallistumaan Tornion miehistössä. Mieleenpainunein operaatio oli ASEM huippukokouksen turvaaminen Helsingin edustalla. Tärkeimpiä tehtäviä olivat AKT sekä AKV tehtävät, jossa alus oli valmiudessa valvomaan, sekä tarvittaessa puolustamaan Suomen aluevesien koskemattomuutta. Meriviikot koostuivatkin pääosin tunnistustehtävistä. Osallistuimme myös joihinkin kansainvälisiin sekä suomen sisäisiin harjoituksiin.

Kesä sujui erittäin mukavissa merkeissä ilmojen suosiessa ja seilatessa itämerellä sekä saaristomerellä. Syksyn saapuessa meidät siirrettiin Merivoimien uusimmalle alukselle, Ohjusvene Porille. Tavoitteena oli saada Pori operatiiviseksi alukseksi vuoden 2006 loppuun mennessä. Tämä tarkoitti sitä, että syksylle oli meripäiviä luvassa erittäin paljon. Syksyn aikana suoritimme järjestelmätestejä sekä kokeita ja projekti valmistui 22.12.06 jolloin alus julistettiin operatiiviseksi. Varusmiespalvelukseni 9 viimeisestä viikosta olimme 8 viikkoa viikonloput poislukien merellä. Kelit olivat normaaleja syyskelejä merellä, 15-20m/s tuulet olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja merelläolo ei ollut kovinkaan mukavaa. Varsinaisesti huono olo minulle ei koskaan tullut, mutta vapaavahdit (hommia 4 tuntia ja 4 tuntia lepoa sen jälkeen) kuluivat yleensä siihen, että yritti olla putoamatta punkasta, kun laiva keinui puolelta toiselle erittäin voimakkaasti  Tongue Myöskin ruokailut olivat hieman ikäviä kun piti pitää lautasesta sekä mukista samanaikaisesti kiinni ja yrittää vielä syödä.

Varusmiespalveluksesta Merivoimissa jäi kyllä päällimmäisenä mieleen erittäin hyvät muistot. Mieleenpainuvin reissu oli Suomen historian ensimmäisen meritorjuntaohjuksen laukaisuhetki Skinnarvikin edustalla Saaristomerellä. Kantahenkilökunta merivoimissa oli aivan eri luokkaa kun missään muualla ja suurin osa ajasta oli todella mukavaa aikaa. Oikeastaan ainoat hajoamiseni tapahtuivat rantaviikoilla, kun ei ollut oikeastaan muuta tekemistä kun nukkuminen.

Tässä pieni fiilistelykuva jonka nappasin 19.12.06 paluusta Upinniemeen auringonlaskussa. Tervetuloa Merivoimiin!

[ attachment removed ]

Pages: 1 ... 4 5 [6] 7 8 ... 12 Reply Print 
« previous thread next thread »
Jump to:  

1