Merimiestarinoita

<< < (41/45) > >>

Saikksa:
Quote

Merimies rakastaa merta

Merimiehelle tärkeintä eksoottisissa satamissa on ettei joudu murhatuksi tai muuten tapetuksi. Erään hedelmällisen suhteen jälkeen kuvankauniin brasilialaisneidon kuumaveriset sukulaiset etsivät minua. Vaihtoehtoina oli avioliitto tai kuolema. Ei merimies sellaiseen voi suostua. Merimies rakastaa merta. Otin ulosmaksun vuosikausia kotinani olleesta S/S Graciasta ja pakenin S/S Arianalla henkeni edestä monen mutkan kautta maapallon toiselle puolelle Tyynelle valtamerelle. Siellä jouduin ojasta allikkoon minut pauloihinsa saaneen filippiiniläiskaunottaren kanssa. Hulluinta oli, että en minä itse siitä seksistä niin paljoa välitä, mutta munat tykkää.


Esa, nyt ihan oikeasti, kirjoita kirja! 

Karvinen:
Ratsuväki

Vuosia sitten heräsin aamulla veneessäni Suomen Moottoriveneklubilla Pohjoisrannassa Helsingissä. Oli kylmä, tuuli kovaa ja vettä vihmoi. Satamassa oli hiljaista. Ei ollut veneilysää. Päätin lähteä kotiin. Kävelin laituria pitkin, kun taakseni ilmestyi kuin tyhjästä alle kymmenvuotia tyttö, joka oli selvästi hädissään. Tyttö kertoi, että isä hukkuu. Kysyin missä. Tyttö lähti juoksemaan. Minä perässä.

Tyttö juoksi edelläni kevyesti kuin gaselli kohti porttia, jonka takana olivat kaupungin laiturit. Hän oli kiivennyt aidan yli. Onneksi minulla oli avain porttiin. Ei tarvinnut kiivetä. Aloin kuulla heikkoja avunhuutoja. Paransin vauhtia, vaikka henkeä ahdisti. Kauimmaisen ponttoonin päässä oli aisapaikka, jossa oli pieni perämoottorivene. Vedessä oli iso mies, joka roikkui aisan päässä. Menin veneeseen ja pyysin tyttöä löysäämään keulaköyttä. Pääsin veneellä miehen luokse ja tarrasin kiinni. Mies kysyi pelastuuko hän ja pyörtyi. En mitenkään pystynyt nostamaan häntä vedestä. Tilanne oli hankala, mutta onnistuin toisella kädellä näppäilemään kännykkääni hätänumeron. Jouduin kokoamaan kaiken keskittymiskykyni, pystyäkseni kertomaan hätäkeskukselle tarkan paikan. Tervasaaren kannas, pohjoispuoli, kaupungin laituri, itäisin ponttooni.

Miehellä oli yllään liukas tuulipuku, enkä pystynyt parantamaan otettani. Sormeni lipsuivat. Huusin apua, mutta Tervasaaressa ei ollut edes ketään koiran ulkoiluttajaa. Kallion pelastusasema oli viiden minuutin matkan päässä. Oli kestettävä. Tyttö seisoi laiturilla silmät pyöreinä.

Pikkupoikana katselin Mannerheimintien varrella olevassa elokuvateatteri Hesperiassa lännenelokuvia. Intiaanit piirittivät uudisasukkaita. Sitten kuului signaalitorven kirkas toitotus. John Waynen johtama ratsuväki karautti avuksi. Hihkuin niin innoissani, etten meinannut pysyä nahoissani.

Kuulin lähestyvien paloautojen sireenit. Sitten näin ne Näkinsillalla. Tajusin, että nyt vasta tiedän miltä tuntuu, kun ratsuväki tulee paikalle. Kohta ensimmäinen kovakuntoisen näköinen palomies juoksi laituria myöten avukseni. Tytön isä pelastui. Kun pääsin laiturille, niin minun oli pakko istua, koska jalkani ja käteni väpättivät pahasti. Adrenaliini oli tulvinut suonissani.

Olen saanut hyvän koulutuksen hätätilanteisiin ja kokenut maalla, merellä ja ilmassa kaikenlaista. Silti lauantaiaamua 14.9.2002 en unohda ikinä.

Hauskaa juhannusta. Älkää hukkuko.

Esa

rsuomi:
Kiitos tästä kertomuksesta. Onnellinen loppu. Ei hukuta!! 

Karvinen:
Hampaat

Iäkäs kansimies S/S Graciassa hukkasi maissa tekohampaansa. Elämä ja varsinkin syöminen olivat sen jälkeen vaikeita. Totuimme hampaattoman matruusin uuteen ulkonäköön ja kummalliseen sössötykseen.

Merellä oli kaunis päivä. Istuin vahdissa radiohytin oven kynnyksellä, kun huomasin yliperämiehen kävelevän täkillä ryhdikkäästi kohti ahteria. Hän kantoi kädessään tarjotinta ylväästi kuin paras hovimestari. Tarjotin oli peitetty hohtavan valkoisella liinalla.

Pian kaikki laivassa tiesivät, että lääkintäasioista vastaava försti oli mennyt tapaamaan hampaatonta matruusia. Hän oli tempaissut dramaattisesti liinan tarjottimen yltä ja kertonut hämmästyneelle matruusille, että kas tässä on sinulle hampaat. Tarjottimella oli tekohampaat, jotka sopivat matruusille kuin valetut.

Ihmeelle oli selitys. Försti oli sattunut käymään samassa satamakapakassa kuin matruusi. Hän oli ottanut vessassa oksentaneen matruusin hampaat talteen ja pessyt ne. Esiintymistä rakastava entinen laivastoupseeri, legendaarinen komentajakapteeni Orvo Peuranheimo, oli sitten odottanut sopivaa hetkeä ja yleisöä hampaiden palauttamiselle omistajalleen.

Karvinen:
Helv*tin enkeli

Buenos Airesin, Santosin ja Rotterdamin suomalaiset merimiespapit yrittivät käännyttää minua huonolla menestyksella. Jos helv*tti on olemassa, niin minä joudun varmasti sinne. Hiilien lapioiminen ei tyydyttäisi minua pitkään. Heti, kun pääsisin selville talon tavoista, hakeutuisin itse Belsebuubin puheille. Tarjoutuisin parantamaan helvtin mainetta. Siihen on hyvät mahdollisuudet. Taitavia muusikoita ja kevytkenkäisiä kaunottaria löytyy omasta takaa. Helvetissä alkaa soida paras musiikki ja naiset ovat tyrmäävän upeita. Monilla on korkokengät, silkkisukat ja korsetti. Huumorintajuiset palomiesten näköiset kavaljeerit tansittavat neitoja. Helvetistä tulee hyvin suosittu ja ilonpito on helvetillisen syntistä. Sinne haluavat kaikki. Helvitin porteilla on usein pitkä jono, mutta jokainen on tervetullut. Helvetissä ei tarvita VIP-kortteja. Joskus harvoin joku tosiuskovainen täytyy kuitenkin yleisen sovun vuoksi käännyttää taivaasen.

Paras kilpailija on Paratiisi. Siellä kaikki ovat 33 vuotiaita ja jokainen toive täytetään. Edenin puutarhassa virtaavat maito, hunaja ja viini. Vähäpukeiset 70 neitsyttä kisailevat kedoilla. Meno on paratiisillisen hedelmällistä.

Taivas on autio ja lohduton. Sen kolkoilla käytävillä vaeltavilla harvoilla asukeilla on yllään iloton valkoinen kaapu. Jokaisella on ristinään painava harppu ja sulkasatoiset siivet. Niistä on hirveä riesa. Lopulta joudutaan palkkaamaan konsultteja ja stailaajia parantamaan taivaan julisuuskuvaa.   

Navigation

Up one level

Next page

Previous page