Kerro vitsi
Lizard:
Okeiii...
B747 lähtee ylittämään Tyyntämerta. Koneessa on amerikkalainen kapteeni ja italialaissyntyinen perämies. Kone nousee yhdysvalloista, ja noin tunnin lennon jälkeen kuuluu hirvittävä pamahdus ja ohjaamosta huuto kimittävällä, italialaisella aksentilla: "Capitan, Capitan, our engine number four is on fire!!!" Amerikkalaiskapteeni katselee pienen hetken tilannetta ja sanoo: "Mitäs helvettiä tämä on? Tämä on amerikkalainen lentokone, pystyn lentämään tätä vielä kolmellakin moottorilla!!"
Matka jatkuu hetken normaalisti, kunnes kuuluu toinen pamaus ja huuto: "Capitan, Capitan, our engine number three is on fire!!" Amerikkalalinen kapteeni vastaa: "Mitäs helvettiä tämä on? Tämä on amerikkalainen lentokone, pystyn lentämään tätä vielä kahdellakin moottorilla!"
Matka jatkuu edelleen, ja seuraavaksi pamahtaa kahdesti!
F/O -"Capitan, Capitan, I think we have lost our last engines too!!!"
CAP -"Okay, we have the parachutes!"
F/O -"But what about the passangers?!?"
CAP -"f**k the passangers!"
F/O -"But do we have the time for that?!?!?"
Heehheee....
ilkkapo:
Quote from: Anssi Lisko on 24.09.03, 10:47
Okeiii...
B747 lähtee ylittämään Tyyntämerta. Koneessa on amerikkalainen kapteeni ja italialaissyntyinen perämies. Kone nousee yhdysvalloista, ja noin tunnin lennon jälkeen kuuluu hirvittävä pamahdus ja ohjaamosta huuto kimittävällä, italialaisella aksentilla: "Capitan, Capitan, our engine number four is on fire!!!" Amerikkalaiskapteeni katselee pienen hetken tilannetta ja sanoo: "Mitäs helvettiä tämä on? Tämä on amerikkalainen lentokone, pystyn lentämään tätä vielä kolmellakin moottorilla!!"
Matka jatkuu hetken normaalisti, kunnes kuuluu toinen pamaus ja huuto: "Capitan, Capitan, our engine number three is on fire!!" Amerikkalalinen kapteeni vastaa: "Mitäs helvettiä tämä on? Tämä on amerikkalainen lentokone, pystyn lentämään tätä vielä kahdellakin moottorilla!"
Matka jatkuu edelleen, ja seuraavaksi pamahtaa kahdesti!
F/O -"Capitan, Capitan, I think we have lost our last engines too!!!"
CAP -"Okay, we have the parachutes!"
F/O -"But what about the passangers?!?"
CAP -"f**k the passangers!"
F/O -"But do we have the time for that?!?!?"
Heehheee....
Tuosta on myös Michael Jackson -versio: Kone kuljetti orpolapsia ja Möyhkäli huutaa "But what about the children?" ja kapu huuta "F**k the children!". Ja tähän Maikköli toteaa tuon "But do we have the time for that?!?!?"
mmniemi:
Hemmo oli päättänyt lähteä hommaamaan itselleen helikopterilupakirjaa. Hän meni kentälle, jossa tapasi opettajan, jonka kanssa hänen oli tarkoitus lähteä esittelylennolle. Alkuvalmistelujen ja tarkastusten jälkeen päästiinkin vihdoin ilmaan. Kaikki sujui loistavasti ja Hemmo oli aivan haltioissaan, kunnes yhtäkkiä kuului pahaenteistä kolinaa ja yksi roottorin lavoista lensi taivaan tuuliin. Hemmo hermoillen kyselemään opettajalta että mitäs nyt. Opettaja vain totesi, että ei tässä mitään hätää. Nämä nykyiset kopterit on suunniteltu siten, että ne lentävät ihan hyvin kahdellakin lavalla, joskin saattaa vähän täristää. No, hetken kuluttua Hemmo oli jo tottunut pieneen tärinään ja hän katseli taas opettajan toimia ohjaajana. Mutta sitten kuului taas räsäys ja toinenkin roottorin lapa lensi nevadaan. Hemmo paniikissa kysymään, että mitäs nyt. Opettaja rauhoittelee sanomalla "Ei hätää, kyllä nämä nykyiset kopterit lentävät yhdelläkin lavalla. Tärina vaan saattaa olla jokseenkin häiritsevää" ja alkaa etsimään varalaskupaikkaa. Samassa viimeinenkin roottorin lapa lentää huitsin persiiseen. Hemmo on aivan paniikissa ja repii hiuksia päästään kun hän huomaa että opettaja riuhtaisee ohjaussauvan irti lattiasta ja survaisee sen takapuoleensa. Silmät kauhusta ja hämmästyksestä pyöreänä Hemmo kysyy: "Tuoko meidät nyt pelastaa?". Opettaja siihen: "Ei takuulla pelasta, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä"
juksii:
Joku kuukausi sitten olleen Grillauskeskustelun innoittamana:
--- Cuti cuti cut ---
28-vuotias Timo (nimi muutettu) kertoo
synkkää tarinaa:
"No pienestähän se tietysti alkoi, niinkuin kai kaikilla...
kaverit olivat jo jonkin aikaa grillailleet ja saivat yhtenä
kuumana heinäkuun iltana mut puhuttua mukaan rinkiin,
saunakaljoissa tietysti enhän mä siihen muuten olis lähtenyt.
"Ei siitä mitään tuu, tää on ihan turvallista", ne sanoi ja
mä uskoin, vaikka vähän arvelutti; olin lukenut
valistuslehtisiä ja nähnyt poliisin kuvia koko ikänsä
grillanneista papoista ja mammoista. Ihan kurttuisia ne oli
ja näytti 60-vuotiailta, vaikka sitä ne tais kyllä ollakin.
Kaverit ensin kertoi ihan yleistä asiaa grillaamisesta; miten
se tehdään oikein, vaikutukset, vaikutusajan jne. ja
näyttivät sitten malliksi. Hyvältä näytti kavereista
tuntuvan, kun ensin vierestä katselin kuinka he grillasivat
ja söivät lenkkimakkaranpätkät. Sitten he halusivat minunkin
kokeilevan ja söinkin varovaisesti testiksi puolikkaan
kanankoiven. Taisin jäädä heti kerrasta koukkuun, sillä oli
se vaan niin hienoa; kuola vaan valui suupielestä, kun
ahnaasti upotin hampaani grillimarinoituun kanaan ja pian
olin itsekin ihan marinadissa - kirjaimellisesti.
Kokemattomana jätin kuitenkin sinapit ja ketsupit väliin,
joita kokeneemmat kaverini laittoivat makkaroidensa päälle
"boosteriksi" niinkuin ne alan kielellä siitä puhui.
No, muutama kerta sitten kavereiden kanssa salaa grillailtiin
mökillä aina saunan päälle ja alku menikin hyvin, mutta
pikkuhiljaa alkoi tuntumaan, että tekee vaan mieli grillata
enemmän ja enemmän ja olis aika hommata oma grilli. Vähän
neuvoja kyselin ensin ja ennenkuin oikeasti tajusinkaan,
ostin ensimmäisen oman grillini pari vuotta sitten Mustamäen
torilta. Mä salakuljetin sen maahan rantapalloksi
naamioituna. Vähänhän tullivirkailijat olivat kummissaan
metallisesta rantapallosta, mutta sain kuin sainkin grillin
maahan. Siitä se kierre sitten lähti eikä loppua näkynyt;
grillattiin joskus neljä-viisikin kertaa viikossa,
arkisinkin. Eihän siinä mitään järkeä ollut ja rahaa paloi
mielettömästi aineisiin ja tarvikkeisiin.
Meillä oli oma pikku hupiklubi, johon kaikki "hyvät
tyypit" oli tervetulleita, mutta kaikille tehtiin selväksi, että tästä
jutusta EI sitten puhuta tai...
Itä-naapuristahan kaikki tuli ja selvä juttuhan se oli, että pelattiin
kovaa peliä järjestäytyneen alamaailman, ns. "grilliringin" kanssa.
Aluksi mä pärjäsin pelkillä puhtailla luonnontuotteilla, joko
pelkällä pihvillä tai joskus otin päälle extrana
lisäaineettomia, kotimaisten kanankasvattajien omia
marinadeja, mutta se oli aika harvinaista,ehkä kerran
kuussa. Kaverit söi jo keinotekoisia, grilliringiltä
ostettuja marinadikastikkeita, joista ei kyllä koskaan
tiennyt mitä lisäaineita niihin oli lisätty, mutta ei se
ketään tuntunut haittaavan, kunhan tuli hyvä fiilis ja
lopulta mä ajauduin niihin itsekin. Sen jälkeen en enää
kotimaisiin koskenut, oli se maku ja ne sävärit niin erilaiset.
Käry taisi käydä ihan sen takia, että oltiin niin
huolettomia; ei jotenkin osannut ajatella enää suoraan, kun
piti vaan saada lisää. Tässä vaiheessa mä olin kyllä jo tosi
syvällä kierteessä ja oon oikeastaan
kiitollinen, että kävi niinkuin kävi. Kaikki kelpas; kana,
kaikenlaiset lenkkimakkarat ja nakit, grillikylki...
kerran jopa vedettiin uusia perunoita grillistä, kun kaverilla
oli just "sato" valmistunut. Naapuri oli just tullut
mökilleen ja se sitten taisi poliisit paikalle soittaakin, kun
grillaamisen voimakas tuoksu oli sen pihaan asti kantautunut.
Eihän siinä enää mikään auttanut, kun oli just vedetty mahat
täyteen ja kaksi maijaa kurvasi pihaan pillit vinkuen.
Kavereista kaksi lähti lusimaan yli vuoden kakkua törkeistä
grillausrikoksista, useista grillitarvikkeiden
myyntirikoksista ja toinen sai vielä puoli vuotta extraa
ammattimaisesta perunoiden ja tomaattien kasvattamisesta.
Toisella todettiin pitkälle edennyt PAH-myrkytyksen
aiheuttama vatsasyöpä ja se on nykyään letkuissa teholla ja
varmaan kuolee pian. Yksi sai syytteen avunannosta laittoman
marinadin salakuljettamiseen Venäjältä ja se sai puoli vuotta
ehdonalaista. Itse sain kolme kuukautta ehdollista laittomien
grillitarvikkeiden hallussapidosta ja mut määrättiin
pakkovieroitushoitoon surullisenkuuluisaan vegaanifeministien
vieroituslaitokseen Keravalle. Grillit ja lihat tietysti
takavarikoitiin.
Nyt mä oon ollut kuivilla kohta puoli vuotta, mutta vieläkään
ei mene päivääkään etteikö tekis mieli edes vähän grillailla,
tai "kärtsää kyrsää" niinku alan slangissa sanottaisiin. Tää
on tällaista varovaista tasapainoilua, päivä kerrallaan.
Sukulaiset ja "streitit" kaverit oli tietysti kauhuissaan
kuullessaan, että mä joudun oikeuteen, mutta nyt niiden tuki
on kyllä ollut aivan loistavaa; ilman niitä mä en olis tässä,
mä en olis jaksanut sitä kauheeta vierotuksen tuskaa.
Tavallaan mä oon tyytyväinen, koska nyt mä todella tajuan
kuinka vaarallista grillaaminen oikeasti on. Jos mä jotain
haluun teille lapset sanoa niin se on tämä: älkää herran
tähden KOSKAAN ottako vastaan edes pientä viattoman näköistä
grillattua prinssinakkia; tähän helvettiin joutuu ihan
huomaamattaan ja sillä on todella helppo pilata koko
elämänsä! Pysykää lapset erossa grillaamisesta, sen mä haluun
teille sanoo!"
juksii:
Ja pistetään vielä toinenkin pläjäys
--- Cut ---
Jenkeissä kaikki on niin suurta
In his book, Sled Driver, SR-71/ Blackbird pilot Brian Shul writes: " I'll always remember a
certain radio exchange that occurred one day as Walt (his backseater) and I were screaming
across Southern California, 13 miles up. We were monitoring various radio transmissions from
other aircraft and the Los Angeles Air Traffic Control Center as we entered the Los Angeles area
airspace. Though they didn't really control us, the Center did monitor our movement across their scope.
I heard a single-engine Cessna ask for a read-out of its ground speed.
"90 knots," Center replied.
Moments later, a Twin Beech requested the same.
"120 knots," Center answered.
We weren't the only ones proud of our ground speed that day; as almost
instantly an F/A-18 smugly transmitted, "Ah, Center, Dusty 52 requests ground speed readout."
There was a slight pause, then the response, "525 knots on the ground, Dusty."
Another silent pause. As I was thinking to myself how ripe a situation this was, when I heard a familiar
click of a radio transmission coming from my backseater. It was at that precise moment I realized Walt
and I had become a real crew, for we were both thinking in unison. "Center, Aspen 20, you got a ground speed readout for us?"
There was a longer than normal pause.... "Aspen 20, I show 1,742 knots."
There were no further ground speed inquiries.
Ja toinen:
In another famous SR-71 story, Los Angeles Center reported receiving a request for clearance to FL 60
(flight level 60,000 ft). The incredulous controller, with some disdain in his voice, asked, "How exactly do
you plan to get up to 60,000 feet?"
The pilot (obviously a sled driver) responded, "Center, we were hoping to descend to it."
He was cleared immediately....
Navigation