Tupakoinnin lopettaminen

<< < (17/37) > >>

AYFF:
Quote

Tupakoinnin lopettamisessa avain on tosiasioiden ymmärtäminen. Sen tosiasian, että tupakka aiheuttaa tupakanhimon, ja se loppuu olemalla polttamatta. Ja sen tosiasian, että nikotiinin aiheuttamat aivomuutokset ovat pysyviä, joten uudestaan koukkuun jää heti, eikä siksi ole koskaan varaa kokeilla. Allen Carrin kirjat ovat ihan hyviä siinä, että ne sanovat nämä asiat niin selvästi, ettei voi olla ymmärtämättä.

En tiedä kuka on Carrin Allen ja miksi kirjoittelee tuollaista mutta omalta kohdaltani voin kumota tarinat jos noin on kirjoittanut.
Poltin aikoinaan säännöllisesti inttiaikaan kun ei ollut intissä mitään fiksua tekemistä, mitä silloin oltiin 18-19v. Sitten sauhuttelu loppui kun ei enää kiinnostanut. Nykyään jos lähtee huikalle, niin ostan ehkä askin ja se menee illan aikana. Aamulla kalpeana hiljaa ei tulisi mieleenkään lähteä röökille eikä selvinpäin ollessa muutenkaan tee oikeastaan yhtään mieli. Ja parempi olo on aamulla jos jättää "kepit" kokonaan kosteissa illoissa väliin. Anniskelutiloissa kun poltto on kielletty nykyään, niin on laimentanut sitä omaa huikkapoltteluakin.

yeeman:
Quote

Jätin aamuun, mutta jostain siinä sitten vaan pälkähti ajatus, että enpäs käykkään ostamassa. Tässä sitä sitten nyt kärvistellään. Sunnuntaina tuli kahdeksan viikkoa täyteen

*Applause*

dera:
Tuo on hyvä tapa lopettaa! Mä tein itse samalla tavalla, tosin heitin kesken iltaa puolikkaan askinkin pois ja ajattelin että eikai tässä enää polttaa tarvitse. Tämä 3 vuotta sitten, en ole henkosen henkosta polttanut sen jälkeen. 8 vuotta tuli sauhuteltua 1,5-2 askia päivässä.

Vaikeinta oli 6-8kk kohdalla kun rupesi päähän tulemaan ajatuksia että "onhan tässä jo oltu polttamatta niin kauan että voi polttaa jos siltä tuntuu" jne. Vuoden jälkeen havahduin, etten ole ajatellutkaan tupakkaa moneen viikkoon, silloin koin onnistuneeni

Tsemppiä, ei se ole kovin paha rasti loppujen lopuksi!

Quote

Helmikuun alussa yksi lauantai-ilta katselin tupakkatilannetta, että riittävät just ja just tämän illan, kun hieman pihistelee. Eli vaihtoehdot on lähteä ostamaan tupakkaa heti tai vasta aamulla. Jätin aamuun, mutta jostain siinä sitten vaan pälkähti ajatus, että enpäs käykkään ostamassa. Tässä sitä sitten nyt kärvistellään. Sunnuntaina tuli kahdeksan viikkoa täyteen

Pääsääntöisesti tämä ei ole mitenkään kauhean tiukalle edes ottanut, joskin nyt tuntuu, että on taas hetkellisesti hieman vaikeampi jakso menossa. Liekkö se sitten sitä "kolmas tunti, kolmas päivä, kolmas viikko..." jne. lorua, mitä sanovat tupakoinnin lopettamisen vaikeimmista ajanjaksoista...

Niin ja se joka sanoo, että paino nousee, kun tupakoinnin lopettaa, puhuu paskaa... 8 viikkoa, -4 kiloa. Kun on tehnyt mieli jotain mussuttaa tupakan korvikkeena, olen popsinut ksylitolipurkkaa, tai tilanteen mahdollistaessa porkkanoita ja "napakoita" hedelmiä, kuten omenaa jne. Muuten ruokailutottumuksissa ei ole ollut käytännön muutosta...

jari p:
Quote

Mulla oli myös tuo kirja vahvin vaikute siihen että tupakka jäi lopullisesti.   

Itse tupakoinni lopetin aluksi Champixin avulla (lääkärisi kertoo lisää), ja pääsinkin toki fyysisestä nikotiiniriippuvuudesta eroon. Sitten n. kuukausi savuttomana luin tuon "Stumppaa Tähän" -opuksen ja sen jälkeen olin heti varma etten tarvitse enää sitä lääkitystäkään joten se jäi. Nyt on savuttomuutta pari viikkoa alle vuosi takana, ja tuon kirjan opeilla olen melko varma siitä että koskaan enää ei tarvitse tupakkaan kajota.



Tupakointia tuli harrastettua lähes 30 vuotta askin verran päivässä noin keskimäärin. Matkan varrelle mahtuu useita lopetuksen yrittämisiä niin purukumeilla kuin laastereilla ja mikä milloinkin on tullut uutta. Kokeiluiksi on jäänyt joka kerta. Nikotiiniriippuvutta kun noilla ei minusta saa poaitettua, ainoastaan tapaan poltella tietyissä tilanteissa. Viime syksynä lentokauden loputtua sitten päätin kokeilla Zampixia. Söin pillereitä tuonne joulukuulle asti (puolet määrätystä eli yhden aamulla) jonka jälkeen pärjännyt ilman. Lieviä sivuoireita on ollut mutta nyt alkaa helpottaa (unettomuus tai herääminen parin tunnin nukkumisen jälkeen yöllä eikä tahdo kunnon unta saada)

En voi muuta kuin suositella, mikäli haluaa eroon tupakasta. Tiettyjä tilanteita toki tulee edelleen missä tupakka tulee mieleen mutta ne pystyy hallitsemaan. Eihän se tupakka ole enää mielessä kuin kerran tunnissa  (No ei, silloin tällöin vain...)

Sinänsä on mielenkiintoista että maku tms aistit eivät ole mitenkään erityisesti parantuneet. Ehkä ne on sitten jo tuhottu matkan varrella.

Jari

andy1:
En tiä. Tupakointi on aika tylsää puuhaa. Pahaa, rasittavaa, hengityksen päälle käyvää ja kaikkea sellasta. Sitten taas toisaalta se on ihan hauskaa näpräiltävää, rentouttavaa, mukavaa ajankulua ja lystikästä, kun saa puhallella savurenkaita ja kaikkee. En ole oikein ikinä ollut sellainen vakiopolttaja. Toisaalta alle kouluikäisenä jo isot pojat (sanottakoon näin tasa-arvon aikakautena, että oli siinä vielä erään ilmailullisesti ansioituneen veteraanin pojantytärkin joukossa!) tyrkytti ja ala-asteella homma onnistui ihan tyrkyttämättäkin. Faija lupasi antaa selkään, kun jään seuraavan kerran kiinni. Lopetin jäämästä kiinni. No, sitten oli savullisempia ja savuttomampia kausia, mutta aina sitä aika ajoin tuli kärytellyksi. Alkoholin tultua joskus vähän vanhemmalla iällä kuvioihin taisi olla aika harvinaista meininkiä, että ois menny kaljottelu ilman tupakkia. Elämäntilanne muuttui tuossa viitisen vuotta sitten ja samalla alkoi myös laajamittaisempi tupakinkäryytys pitkähkön lähes nollatoleranssin jälkeen. Siitähän tulikin sitten ihan jokapäiväinen harrastus, vaikkei toisaalta tuottanut mitään ongelmia olla välillä muutamaa päivää polttamattakaan. Kuitenkin kaikkea nollasta pariin toppaan päivässä sitä alkoi kulua.

Jotenkin touhu alkoi tuntua typerältä, rasittavalta ja muutenkin vähän heikentyneen vainun päälle käyväksi. Sitten ei hodettanut enää esimerkiksi töissä polttaa ollenkaan. Ikävämpänä työaikana ehkä sentään kuitenkin. Jotensakin mietiskelin muutaman kuukauden, että vois tämän vähentämisen sijaan vaikka lopettaakin. Sattuneista syistä emännyys sitten lopetti tupakoinnin ja minähän rupesin siltä istumalta tukilakkoon. Viikon tauon jälkeen taisin yhden tarjotun kessun poltella, kun sopi niin mainiosti tilanteeseen, mutta sitä lukuunottamatta ei ole tullut sitten syyskuun käristettyä röökin röökiä. Jos jota kuta tuttavaa huvittaa, mulla taitaa olla kolmisen askia hyvää ja ravitsevaa Venäjältä tuotua vihreettä laitti-Mallua laatikossa. Saa haltuunsa noutamalla (ei koske alaikäisiä!). Mutta mitäs tästä tulee, reilu puoli vuotta eikä ole kyllä varsinaisesti kertaakaan tehnyt edes mieli saati, että olisi joitakin elämää suurempia ongelmia asian kanssa. Senhän tiedän kyllä ennestään, että homma saattaa livetä käsistä ihan koska vaan. Siinä olen Mikon kanssa kyllä eri mieltä, että vähän homma on meinannut käydän painoakselilla kohtalokkaaksi. Puolet noususta on tosin jo otettu takaisin ja toinenkin puoli työn alla, mutta enemmän luonteenlujuuta se seikka tuntuu vaativan kuin tuollaisen keuhkoa karhistavan savuröyhelön hylkääminen.

-A-

Navigation

Up one level

Next page

Previous page