Bon appétit

<< < (53/162) > >>

Assiini:
Quote

Kehno korvasienisato tänä vuonna. On ollut turhan kylmää ja etenkin kuivaa.


No niinpä tietysti Mahtanee litrahinta jäädä kohtalaisen korkeaksi..

arttula:
On olemassa tutkijoita, joiden mielestä sienet eivät lainkaan ole ihmisravinnoksi kelpaavaa. Perusteluna on, että sienet ovat vuosimiljoonien (-miljardien?) ajan yrittäneet selviytyä bakteereiden ja muiden aitotumallisten (mm. etanat, toukat ja ihminen) hyökkäyksiä vastaan, ja vain parhaan puolustuksen omaavat ovat selvinneet. On monia sieniä, jotka ovat melkein välittömästi myrkyllisiä, mutta suurimman osan pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä. Osa saattaa olla karsinogeenisia, mutta siitäkään ei ole vakuuttavaa näyttöä - vielä.

Ei sen puoleen. Pidän itsekin sienistä, ja tuskin maltan odottaa ensi syksyä, jolloin taas pääsee sienestämään.

PekkaK:
Kelpaa sienet tai ei, niin äidin laittama korvasienikeitto tuolla maaseudulla itse poimituista korvasienistä on parasta ja maittavinta ruokaa mitä olen ikinä syönyt. Niin kovasti että oksat poies.

Toiseen aiheeseen, näin joskus jossain lehdessä kuvan ruokalajista, missä oli paistettua skorpionia suklaakastikkeella tai -kuorrutuksella. Se on jäänyt vaivaamaan kiehtovalla tavalla. Mietin silloin, että syön paistettua skorpionia suklaakastikkeella kun täytän 30, muttei ole vieläkään onnistunut tai tullut eteen. Ehkä joskus vielä. Pitäisi kai ensin ottaa selvää, mikä ravintola sellaista pystyisi tarjoamaan, ja mihin hintaan. Löytyneekö edes Suomesta ollenkaan. 

Koo:
Ei taida Suomesta löytyä skorpionia missään muodossa.   Sen sijaan turistien suursuosikkimaassa Thaimaassa paistettuja skorppareita on varsinkin ilta-aikaan tarjolla joka toisessa kadunkulmassa myyntivaunuista joissa on muitakin ötököitä. Se suklaakastike pitänee vissiin ostaa jostain muualta, tai sitten pyytää joku lähikapakki tekemään sinulle annoksena.

ovalila:
Ihan oikeasti..... ei maksa vaivaa. Paistettu skorpioni on lähinnä kun söisi rapeaksi paistettuja savella täytettyjä olkia. Se suklaa ehkä saattaa jotain pelastaa mutta mielestäni kannattaisi syödä sekin erikseen.

Asiaan etäisesti liittyvä rönsyllevä tarina: Tapahtui vuonna miekka ja kivi jossain Henanin maakunnassa, muistaakseni jossain Pingdingshanin lähistöllä. Kumisaapas- ja kännykkävirman reissulassi saapuu parin viikon puskarundilla johonkin tuppukylään minne piti saada GSM-tukiasema pystyyn että puolueen/armeijan/tehtaan suuret päälliköt pääsee soittelemaan kännyköillään jotka edellämainittu valmistaja on huikkinut ilmaiseksi paikallisen Posti- ja telelaitoksen kautta. Normaali kuvio, aamupäivä väsätään tukiasemaa pystyyn, pidetään parin tunnin lounastauko jonka aikana urheillaan paikallisen Mao Tai pontikan kanssa. Lounaan jälkeen posti- ja telekommunikaatiolaitoksen edustajat käyvät siestalle, ja reissulassi takaisin töihin.

Iltapäivästä lassi saa paitsi kivistävän päänsäryn, myös integroitua tukiaseman PTT:n GSM-verkkoon. Voi riemun päivää. Lehtikuvia otetaan ja televisioryhmä piipahtaa ikuistamaan sivistyksen saapumisen tähänkin kaupunkiin kännykkäverkon myötä. PTT:n edustajat kömpivät iltapäiväunosiltaan ja liittyvät ilonpitoon raahaten reissulassin ja tämän avustavan/tulkkaavan harjoittelijan illalliselle kaupungin silmäätekevien kanssa.

Koska on syytä erityiseen juhlaan, ulkomaalaisen vieraan läsnäoloa kunnioitetaan mm. erityisen hienolla ruokalajilla. Paahdettuja skorpioneja lautasellinen keskelle pöytää. Jehna.

Tässä vaiheessa lienee syytä toistaa että lassimme on siis toista viikkoa puskissa ja on eräänkin kerran jo päässyt maistamaan tätä ihmeellistä herkkua. On tässä vaiheessa melko vakuuttunut siitä että syötävä on jokseenkin yhtä maukasta kuin savipaakun kitaansa lappaisi. Yleinen juhlava mieliala ja herkun arvostus ei siis tartu. Mutta mikäs auttaa kun ollaan edustamassa kumisaappaita, Suomea ja yleensäkin ulkomaalaisia eli pitää yrittää. Lassi kietaisee huiviinsa pari lasillista Mao Tai:ta, joka onnistuu helposti koska innokkaita lasinkilistäjiä riittää. Gan Bei eli muki tyhjäksi.

Pari kertaa suorituksen toiston jälkeen juhlamieli alkaa vähän tarttua ja lassimme päättää viihdyttää arvoisaa juhlaväkeä. Nappaa skorpionin pari muina miehinä naamaansa koska sitä kuitenkin kaikki odottaa. Syökö ulkomaan pelle eli Lao Wai iljettäviä elukoita? Rouskis rouskis, hyvin harjoitellulla rutiinilla skorpionit putoavat hyvinvoideltuun ruoansulatukseen. Erityisen dramaattisen vaikutelman tehdäkseen lassi vielä ottaa yhden skorpionin syömäpuikkoihin ja alkaa kävelyttää sitä pöydällä. Hei katsokaa! Paistettu skorpioni kävelee!?!?!

Virhe.

Arvoisan juhlaväen valtaa ennennäkemätön riemastus. Ihan totta! Lao Wai:kin sen tiesi. Mitäs tässä nyt helkkari sentään paistettuja skorpioneja syömään kun kerta käveleviäkin voisi. Äkkiä tuoreita skorpioneja keittiöstä. Jokaiselle pöydässä olevalle pontikka.... anteeksi siis Mao Tai lasi eteen ja skorpioni puikkoihin. Hukutetaan skorpioni pontikkaan, nostetaan se mahtipontisesti näkyville ja puraistaan pistin hännästä hampailla poikki. Mieluimmin sylkäisten se kauas pöydälle niin että kaikki varmasti näkee. Syödään loppu skorpioni rouskutellen ja maiskutellen. Herkkujen herkku. Ja ennen kaikkea tosi miesten eväs.

Reissulassimme toteaa tilanteen menetetyksi, nostaa vielä yhden Gan Bei kierroksen isännille ja horjahtelee hotellihuoneelleen päin. Edes vilkaisematta kuhisevaa skorpionitankkia......

Juhlasalissa tunnelma nousee kattoon. Taas on näytetty yhdelle ulkomaanpellelle mistä kana pissii.


Navigation

Up one level

Next page

Previous page