Bon appétit

<< < (161/162) > >>

Lentokärpänen:
Köyhät ritarit 

[ Attachment not found - or removed ]

valvoja:
Tarjoilin eilen ystävilleni hirvipaistia perunamuusiin kanssa, mutta ei keskitytä siihen. Alkupaloina nimittäin tarjoilin hirven kiveksiä joita olin onnekkaasti saanut tutulta hirviporukalta.

Kivesten tarina kulkee aina viime talveen jolloin lueskelin Kokki Kolmosen nettisivuja ja löysin sieltä ohjeen liekitetyille hirven kiveksille. "No pakkohan tota on kokeilla" -ajattelin, ja soitin siitä saman tien metsästävälle ystävälleni ja tilasin häneltä ensi syksksi hirven kivekset. Kun hirvestyskausi tänä syksynä alkoi, tuijotin pelonsekaisin tuntein puhelintani ja eräänä iltana pelko konkretisoitui puhelimen soidessa. Iloinen ystäväni ilmoitti että "kivet" on haettavissa. Ei kai siinä muuta kuin härkää sarvista, tai pitäisikö sanoa hirviä kivistä, ja hommiin.

Asiallisesti vakuumiin pakatut kivet odottamassa käsittelyä. Pienemmät ovat vasan ja isommat sonnin. Yllättävän pienen kivet tuolla eläimellä, vaikka on niin iso otus. (Jos olette nähneet joskus pässin kivekset, niin ymmärrätte miksi nämä ovat pienet.)


Kivet poistettu pussista. Vaikka joku ruokabloggari varoitteli, että tämä tavara sitten haisee ihan "vehkeelle", niin näin ei ollut. Täysin neutraali tuoksu. Nenä pitää työntää melkein kiinni noihin jos niistä nyt jotain hajuja haluaa sniffailla.


Seuraavaksi kivesten ympäriltä poistetaan kalvot. Tämä käy näppärästi avaamalla kalvo ensin saksilla ja sitten nylkemällä kalvo rauhasen päältä pois. Nämä eivät ole minun kädet. Yllättäen keittiössä oli monia halukkaita käsiä tunnustelemaan noita erikoisia herkkupalleroita.


Kalvot poistettu ja odottamassa kattilaan menoa.


Kiveksiä keitellään vahvassa kasvisliemessä 20 minuuttia jonka jälkeen ne saavat olla liemessä jäähtymässä ja makuuntumassa vielä toiset 20 minuuttia.


Kellit kutistuvat keitellessä aika lailla. Pieni alkuruoka oli muuttumassa vieläkin pienemmäksi. Tosin tässä vaiheessa vielä jännitti tuleva maku sen verran, että tuotteen pieneneminen otettiin vastaan hyvänä asiana.


Seuraavaksi kivekset viipaloitiin paistamista ja liekitystä varten. Emme toki nirhanneet niitä tuolla veitsellä, se on vain mittakaavana kuvassa kuinka annos tuntui koko ajan vain pienenevän ja pienenevän.


Valurautapannu ja voi on kyllä sellainen yhdistelmä, että mikään ei voi mennä pieleen.


Tässä kivekset on jo liekitetty (sattuneesta syystä en pystynyt kuvaaman tuota näyttävää työvaihetta) ja pannulle on lisätty desilitra kermaa sekä puoli desiä kasvislientä. Tätä sitten keiteltiin jokin aika kasaan.


Ja lopulta alkuruoan kattaus.


Annoskuva. Tohon päälle ois tietysti voinu jotain vihreää laittaa, mutta meni se noinkin.


Ja se maku? Yllätys yllätys. Tämähän oli erinomainen herkku! Tekstuuri oli miellyttävä ja maku mieto. Jos oikein hakemalla hakee, niin toodella mieto maksan kaltainen maku noissa. Ja tuo kastike oli myös loistava. Tuunasin Kolmosen ohjetta sen verran, että käytin liekittämiseen konjakin sijasta viskiä ja maksapasteijan ja kermavaahdon korvasin desilitralla kermaa. Tätä voi ihan hyvällä omatunnolla suositella muillekkin kokeiltavaksi. Bon appétit.

timopartanen:
Tämä erinomainen ruoka-aiheinen keskustelu on jostain syystä jäänyt pitkähkölle tauolle, ja arvelen, että syynä saattaisi olla tuo viimeisin postaus, jota on kyllä todella vaikea ylittää - en sitä edes tohdi ajatella.

Sensijaan ajattelin kuulostella, kuinka monet ovat kokeilleet kiinalaista höyryttämistä vamistusmenetelmänä. Kokeilin itse lahjaksi saamaani höyrytyskoria loheen, ja vaikka kokeesta ei edes jäänyt yhtään kuvaa muistoksi, niin voin vakuuttaa, että kokeilu onnistui huomattvasti yli odotusten.

Käytin ruodotonta nahallista merilohifilettä, jonka maustoin vain suolalla ja struunalla. Asetin sen höyrystyrkoriin nahkapuoli alaspäin siten, että kattilan veden pinta jäi juuri ja juuri alimman korin pohjan alle. Kapeiden, noin 4 cm levyisten lohisiivujen höyryttämiseen kului alle 10  min, ja tulos oli aivan loistava. Höyryttämällä lohi pysyi erittäin mehevänä ja vaikka se oli lopuolta ehkä liiankin kypsä, niin sille höryttämisen aikaansaamalle (tai siis jättämälle) mehevyydelle ja kosteudelle ei mikään muu valmistusmenetelmä pärjää, tai pääse edes lähelle.


Suosittelen todella lämpimästi. Seuraavaksi pitää kokeilla höyrytettyjä kasviksia tuolla bambukorilla!

Timo

HannaR:
se on kuulkaa sellanen juttu, että näin sumuisen ja syksyisen pimeän illan iloksi aattelin jakaa vallan mainion kalakeittoreseptin kanssanne. Ihan vaan aikanikuluksi.

Otetaan kala. Mielellään siika tai muu sellaine mistä pitää.
Perataan se, ja keitetään "roippeita" vedessä, että saadaan hyvä kalaliemi aikaiseksi.

Liemen kiehuessa kuoritaan porkkanoita, muutama valkosipulin kynsi (silleen maun mukaan), yks sipuli tai puolikas oikein isosta.
Kuoritaan ja pilkotaan nämä. Voi laittaa perunaakin jos tykkää, meillä ei sitä käytetä. Mutta kalasta käytetään mahdolliset maksa ja mätikin, niitä ei suinkaan hävitetä.

Palastellaan kala valmiiksi.

Freesataan sipuleita ja porkkanaa hetki, lisätään vesi ja annetaan kiehua melkein kypsiksi. Lisätään tölkki (tai puolikas, jos tekee pientä satsia) tomaattipyrettä. Sitä sellasta paksua tahnaa, ei mitään murskaa.

Maustetaan suolalla. Kun liemi on valmista, kipataan kalanpalat joukkoon ja annetaan kypsyä hetki, päälle tölkki kermaa ja tarkastetaan suola. Fiiniin versioon voi heittää pakkaseen unohtunut mätipurkki tai katkarapuja, mutta muistakaa, nottei niitä sovi keittää, kun vaan vähän kuumentaa. Muuten niistä tulee ihan purkkaa.

päälle runsaasti tillisilppua. Ja avot.

Paras soppa tulee kun käyttää perkeitä, meillä kesällä kalastaessa perattujen kalojen perkeet pakastetaan talveksi tätä soppaa varten sopivissa erissä. Mutta tosiaan jos ostaa kokonaisen siian vaikka, niin siitä saa hyvän liemen, puolikkaasta kraavia ja toisesta puolikkaasta soppaan kalat.

Ei se ruuanlaitto oo lainkaan niin vakavaa, mutta varsin mukavaa kun on hyvä emmeet mistä tehdä.

HannaR:
Piti kaivaa tämä vanha ketju täältä esiin, koska viimein olen löytänyt sämpyläohjeen, josta tulee ihania rapeakuorisia, sisältä hieman sitkeitä, sellaisia etelä-eurooppalaisia sämpylöitä. Sellaisia, joilla ei voi seuraavana päivänä kivittää ketään hengiltä.

Lähde: http://sikkesumari.blogspot.fi/2013/02/rapeakuorisia-sampyloita-aamuksi.html

7,5 dl vettä
25-30g tuorehiivaa (tai puolitoista pussia kuivahiivaa, silloin vesi lämmintä)
1 1/2 rkl suolaa

Sekoita hiiva ja suola veteen ja lisää jauhot isolla lusikalla sekoittaen. (mä käytin lapsityövoimaa, ja jälkikasvu tunki kätensä taikinaan. Sen mielestä se oli kivaa)

1,5 dl  ruisjauhoja
1,5 dl  kokojyväjauhoja (niitä mistä pidät)
n. 10 dl vehnäjauhoja, mutta älä laita kaikkea kerrallaan, koska jauhojen kuivuusaste vaihteee ja taikinan pitää olla melko löysää.
(ohjeesta poiketen mä käytin 4dl sämpyläjauhoja ja 9 dl vehnää, koska noi sämpyläjauhot alkaa olla virkauransa loppupäässä ja pitää käyttää pois. Eikä kaapissa ollut ruisjauhoja)

Jauhoja voi muunnella maun mukaan, mutta niin kauan kuin vehnää on vähintään puolet, niin ajat ja lämpötilat pysyvät samana.

Peitä taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä  jääkaappiin yöksi kohoamaan. (mä kohotin pari tuntia hellalla samalla kun leivoin muuta)

Kun olet valmis laittamaan sämpylät uuniin, ota taikinaa kulhosta kahdella isolla lusikalla suoraan leivinpaperilla päällystetylle pellille, huiskauta päälle jauhoja, tee ristiviilto ja paista kuumassa uunissa 230°C n. 30-35min.

Älä pelästy, vaikka sämpylät ovat kovia uunista tullessaan, ne pehmenevät juuri sopivasti, mutta kuori on rapea. Älä missään tapauksessa peitä niillä liinalla. Muuten katoaa rapeus!

Navigation

Up one level

Next page

Previous page