ILMAN- parisuhde keskustelua

<< < (5/25) > >>

TOC:
Ei muuta kun aihe pystyyn että sinkku hakee sinkkua....

Oon vakuuttunu että ei ne kaikki hyvät voi varattuja olla siellä.

HannaR:
no ei ne kaikki ookaan varattuja, mutta sit ne asuu toisella puolella suomea tai on vaan sitoutumiskammoisia

eikä tää nyt ollut mikään seuranhakuilmoitus vaan ihan pohdintaa aiheesta omien kokemusten kautta...

yeeman:
Hanna's here!!!  

No nyt tuli sitä oikeanmerkkistä keskustelulisää tähän triidiin. Lisää daameja kehiin!

Eräs todellinen asiantuntijamaalarimestari kerran perusteli osaamistaan aika pistämättömällä tavalla: "Mä oon tässä maassa pilannut NIIN monta taloa, että kyllä mä tiiän!" Joo-o sanottakoon, että olen itsekin joutunut kokemaan parinkymmenen yhteisvuoden jälkeen uusintakierrokselle hakeutumisen ja vasta nyt tuntuu asiat olevan mukavasti vaaterissa - myös sen entisen kanssa

Tuossa aiemmin muuten, kun puhuin siitä jälkihoidosta, tarkoitin erityisesti jälkipolven hoitamista kolmattakymmentä vuotta, notta jatkuvuudella olisi passelisti onnistumisen eväitä.

PekkaK:
Suurimman osan elämästäni yksin eläneenä olen alkanut tottua ja hyväksyä ajatuksen, että olen sellainen erakkohenkinen tyyppi, jolle parisuhde ei vain ole "se juttu". Siitä sopivasta parista sopii haaveilla, mutta kuten Hanna kiteytti, "parhaat on jo varattuja". Elämä on. Ehkä se kumppani vielä eteen tulee, nykyään mielestäni tyyliin "hiljaa hyvä tulee", mutten ota siitä enää paineita.

Alkuperäisen aiheen Hännikäisen kirjaa en minäkään lukenut, mutta otsikoiden perusteella eka ajatukseni oli, että onpa surkuhupaisa inisijä, kun joutui olemaan peräti neljä vuotta ilman. Hakeeko tuo huomiota vai mitä? Ei elämä voi olla pelkkää seksiä joka päivä! Toisaalta tiedetään, että kun mies on kerran pimpsaa maistanut, ei kestä olla ilman...

HannaR:
Quote

kröhöm...

mitäs tähän nyt sanois, järkevää tai vähemmän järkevää, täällä on kumminkin enemmistö miehiä, joten pitää koittaa pitää nyt vähän meidan akkojen puolta .

parinmuodostus ei oo aina ihan helppoa. Näin naisen näkökulmasta niin miehet on niinkuin pysäköintipaikkoja. Kaikki hyvät on jo varattuja.
Ite oon nyt ollut puolitoista vuotta sinkkuna ja ei, enpä oo onnistunut itelleni uutta suhdetta kehittämään, vaikka muutama kiva tuossa matkanvarrella on ollutkin. Enpä sitä niin kauheesti oo ees hakenut. Sitäpaitsi edellisessä suhteessa tuli "kiintiö täyteen", joten nyt on hyväkin olla yksin (tai tarkemmin kaksin, tyttären kanssa). Mutta kyllä sitä näkyy mitä erilaisemmat ihmiset itelleen sen vastakappaleen löytämään. varmasti jotkut on tuomittu iäkseen yksineloon, mutta kovasti haluaisin uskoa, että jokaiselle on se joku. ehkä mullekin joskus. joku. Joku joka sietää mun kummalliset harrastukset joista suurin osa on jätkäporukassa, roikkumisen ilmailuforumilla ja muut...

toisaalta sitten taas itekkin suhteellisen hankalan parisuhten läpikäyneenä oon varmasti syyllistynyt ainakin osaan noista  "jos se tosta muuttuis", "kyllä tää tästä" ja muihin kliseisiin. Ei muuttunut, enkä ite osannut muuttua, niin sitten ollaan näin.

Ja tosiaan - ei siihen lapsentekoon oikeesti tarvita kuin keskimäärin sellanen 3,8 sekunttia. Kivaahan se harjoittelu on, mutta koittakaas jätkät ite tunkea luumun kokoisesta reiästä ulos vesimeloonia ...


Pidän edelleen kiinni edellisestä lausunnostani
Joskin harrastukset on llähteneet vielä enemmän lapasesta - joten myös ko. haaste on entistä haastavampi 

Navigation

Up one level

Next page

Previous page