Itä vs. länsi (OLI: Uutisia ja keskustelua NH90:stä)

(1/30) > >>

AK:
Suomessa ollaan viime aikoina saatu runsaasti kokemusta suurten korkean teknologian hankintojen suorittamisesta suoraan piirustuspöydältä: NH90 ja uusi ydinvoimala ovat loistavia esimerkkejä siitä, ettei betatestaajaksi/käyttäjäksi ryhtyminen ole täysin riskitöntä.
Kumpikin hankinta saataneen joskus toimimaan luvatulla tavalla, vaikka kummatkin toimitetaan myöhässä. Kuvatun kaltaisten riskien toteutuminen on merkki ostajan puutteellisesta ammattitaidosta (ja liian lepsuista myöhästymissanktioista).

1990-luvun jälkeiset asehankintamme ovat muutenkin sangen ristiriitaisia: räikeän yksipuolinen toimittajamaiden valinta ja  lapsenomainen tarve kuormittaa Patriaa kokoonpanolla ja vastakaupoilla ovat johtaneet palveluskäyttöön sellaisenaan vielä kelpaamattoman, yliteknisyydessään toimintavarmuudeltaan puutteellisen ja kalliin aseistuksen hankintaan. Ongelmia on ollut liiankin monessa hankinnassa: mm. Hornetit tulivat niin lastenohjelmistoilla, että korvaavat palaset jouduttiin hankkimaan heti puolisalaisesti muualta, ruotsalaisten merimaaliohjusten ominaisuudet eivät testiammunnoissa vastannetkaan lupauksia jne.

Tilanne kansainvälisillä asemarkkinoilla on myös muuttunut: esim. Kiinasta ja varsinkin Venäjältä saa usein NATO-toimittajia kehittyneempää aseistusta edullisemmin ja vailla poliittista sitoutumista, joten ei tarvitse osallistua Serbian tai Afganistanin kaltaisiin transatlanttisiin talkoisiin asetoimitusten ja varaosien/huollon takaamiseksi.  Itse asiassa näyttää siltä, että lännettymisemme lyhyt historia pääsee vähintään tasoihin suomettumisen aikakauden kanssa rähmällään olemisen tasossa. Tosin suomettumisen aikana meiltä ei edellytty osallistumista muiden valtioiden aseellisiin konflikteihin. Vai olisiko esim. osallistuminen Neuvostoliiton Afganistan-operaatioon ollut hyvä paikka saada käytännön kokemusta 1980-luvulla?

Eli sellaiset asehankinnat, joiden joiden tarkoituksena olisi enemmänkin sopivan, kokonaistaloudellisen ja toimivan aseistuksen saaminen ulkopoliittisen suuntauksemme todistelun sijaan, vastaisi enemmän maan ja puolustusvoimien etua.

Lyhyt kommentti usein esitettyyn kysymykseen varaosien saatavuuteen kriisioloissa: perinteisesti tämä asia ratkaistaan hankkimalla varaosia kerralla enemmän. Amerikkalaisessa kalustossa tämä on ongelma, koska he eivät myy kerralla suurempia eriä. Sama pätee myös useimpiin länsimaalaisiin asejärjestelmiin, koska niissä on usein amerikkalaisia avainkomponentteja. Venäläisen kaluston osalta Suomessa ei ole ollut poliittisista syistä johtuvia huolto- tai varaosaongelmia. Eikä NATO-maillakaan ole venäläisen kaluston kanssa huollon tai varaosien saatavuusongelmia (Kreikka, Turkki + natonuoriso).

Paremmin perusteltu syy olla hankkimatta venäläistä aseistusta olisi se, että venäläiset tuntevat kalustonsa ominaisuudet sekä se, että oman kaluston erottaminen venäläisestä kalustosta vaikeutuu.

Nykyinen silmiinpistävän yksipuolinen asehankintapoliitiikkamme käy kalliiksi, on tiettyjen valtioiden suoranaista mielistelyä, eikä paranna puolustuskykyämme. Tietenkin jos olemme asettaneet yllä mainitut tavoitteet, niin silloinhan kaikki on kunnossa     

kume:
Hyvä komentti Alekseilta. Suomettuneessa Suomessa asehankinnat idästä olivat itsestäänselvyys, koska YYA-sopimus sitoi meidät Neuvostoliiton kumppaniksi osaksi Varsovanliittoa. Nyt hankintaperusteet arvioidaan toisin, kun Venäjä joskus tulevaisuudessa peruuttaa Suomen nato-option niin tilanne voi taas normalisoitua.

topi

susiluoto:
Vaikken ole millään tavoin puolueellinen, en siis ole koskaan mihinkään puolueeseen liittynyt, kok kyseli aikanaan kuten myös dem. en ole kummankaan kannattaja koskaan ollut kuljen omia teitäni vaihtelevalla menestyksellä.Tämä pohjana koska tämä keskustelu on usein liitetty puoluekantaan, mitään muuta tosiasiallista ei juurikaan ole esitetty, ongelmia näillä vehkeillä on suurestikkin ollut, mielenkiinnolla odotan vasemmistolaisen saksan raporttia kunhan tuo joskus julki tuodaan.
Igor jo mainitsi ongelmista, minä vain ihmettelen koska joku vasemmistolainen tietämätön upseeri jonka oletin jotain heliskuppereista tietävän oli ongelmia havainnut.Nyt saksa ihmettelee, meillä tuo ihmelaite on jo lennellyt rajoitetusti.
Uskookohan Topikaan että käyttävä porras oikeasti kertoisi miten menee, lentopoikina lentävät sillä mitä saadaan, tylsää olisi ilman kalustoa.Sallitaanko tänä päinä yksittäisen lentohenkilön kertoa jos mättää?En tiedä mutta yleisen elämänkokemuksen mukaan ihmettelen.Ruotsissa ihmettelevät ja odottelevat toki aivan erillaisia laitteita mutta tuo kulkusillan ja lattian heikkous sielläkin ihmetyttää.Aikovat jopa virallisesti kysellä asiasta.
Jos ilman paatosta asiaa ajattelemme mahtaako Venäjä pysähtyä muutamaan rajoitetusti lentävään kopteriin.
Ja kuten tapana on, en osaa lentää.

K8b:
Lattia jos NHsta kuluu niin eiku vilmivanerilevyt pintaan. Sitä pinnoitettua eikä liian paksua ettei tule painoa.
( ei silti: näin että ainakin Mi8 oli pakattu niin täyteen jos jotakin kamaa jos joskus tarttis)

kume:
Toivon tosiaan että joku suorittavasta portaasta avautuisi, muutenkin kuin virallisen mantran muodossa, nythän tämä olisi mahdollista toisin kuin itäkaluston aikana jolloin vaitiolovelvollisuus tuli automaattisesti tavarantoimittajan vaatimuksesta. Ensimmäinen Mig 21 bissi museoitiin joskus 80-90 lukujen taitteessa niin että ohjaamo oli peitetty mittaritaulun yli pingotetulla pressulla ja kabiini sinetöity kiinni puolustusvoimain mahtiplommilla. Konetyypin jo poistuttua palveluksesta eräs ulkomaalainen ilmailutoimittaja oli Suomessa tekemässä juttua Ilmavoimista ja hän halusi kuvan Migin ohjaamosta: tein valtiopetoksen rikoin sinetin ja poistin pressun, toimittaja otti kuvan tyhjästä mittaritaulusta. En muista julkaisistiinko otosta artikkelin yhteydessä.

topi

Navigation

Up one level

Next page