Nolosti alkoi verkkolentäminen jetillä.

(1/3) > >>

Jape:
Ensi töikseni haluan antaa suuret kiitokset Niko Pursiaiselle Tampereen tukassa sekä EFHK_APP: heidän avusta, ohjauksesta ja kärsivällisyydestä. On vaan asioita, joita täytyy käytännössä harjoitella kantapäänkautta, sen sain meikäläinen tänään karvasti kokea, kun paluulento meni EFHK:lle laskeutuessa plörinäksi.
Olen ollut tietoinen, ja täälläkin ilmoittanut, että verkkossa tulen tulevaisuudessa lentämään. No tänään oli sitten se päivä kun päätökseni tein. Päätöstä en kadu missään nimessä, kivaa se verkossa lentäminen  on ja voittaa offline:n 100 -0.....mutta ne luikuisat virheet 

Tässä nyt teen pienen yhteenvedon ensimäisestä Verkkolennostani Jetillä (E190)

Legi EFHK - EPWA:

Alku lähti ammattilaisen (Niko Pursiainen EFES_CTR) mielestä ihan hyvin liikkeelle, josta olin hieman ihmeissäni. Lentosuunnitelmassa oli vain muutama pienehkö virhe, mutta muuten ihan jees. Kopionnit meni usean "say again" jälkeen  kohtuullisesti. Työntö ja käynnistys ei mennyt takaisin ilmoituksessa ihan nappiin, mutta suurin kämmi tuli siinä kun piti starta konetta, niin ei tapahtunut mitään Tässä havaitsin ensimmäisen kerran, että kaikki se offlinessä hankittu rutiini koneen hallinassa oli tipotiessä ja syy: olin niin keskittynyt radiotoimintaa, etten älynnyt riittävässä ajoin ennen starttia käynnistää APU-moottoria tulille. Tästä oli tietysti seuraksena se (kone Embraer 190) että jouduin lataamaan boksin uudelleen reittin ja ZFW:n osalta. Muutoin kaikki oli onneksi tallessa.  Tämän jälkeen hieman pasmat sekosi ja Niko joutui huomauttamaan hetken rullattuani 4R:lle, etta se rullauspyyntö pitäisi vielä!  Hitto, tietenkin!  Nousu onnistu radiotoiminnan kannalta kohtuullisesti, mitä nyt kone pauhasi niin lujaa, että oli vaikea erottaa puhetta. Koneen hallinnan osalta, taas unohtui jotain  ....QNH! Hohoijaa...mitähän vielä  No pinnoille kun pääsin alkoi homma helpottumaan ja loppumatka meni kutakuinkin hyvin.

Legi EPWA - EFHK:

Aliotan siitä kun havitsin Nikon olevan taas paikalla (EFES_CTR). Siinä sitten chatissa kyselin lähestymiseen neuvoja...jne. Loppumatkasta ilmestyi kuvioihin EFHK_APP ja EFHK_TWR. Niko pyysi ottamaan Hesan tutkaan yhteyttä INTOR:n kohdalla. Ok!. Chatillä sitten otin Hesan tukaan yhteyttä ja kyselin hieman ilmoitus ohjeita, kun epävarmuus alkoi kalvaa mieltä. Tässäkin kohtaa kokemus teki selätyksen, nimittäin en saanut millään vaihdettua unicomilta Hesan tutkan jaksolle. Se pirulainen pomppasi aina takas unicomille.  Tule apuun Anja!  Intorista tulitiin sitten sisään, mutta ilmoitusta en saanut annetuski millään, taisi se lopuksi jotenkin kirjoittamalla onnistua.  korkeus oli FL 100. En kuitenkaan lähtenyt ominpäin lakeutumaan, koska ilman lupaa niin ei saa tehdä. Toki kone kulki INTORJ2 lähestymisreittiä, josta varmaan oltiin tietoisia....luulisin? Viimein kun yhteys sitten alkoi toimia, niin oli lähes finaali edessä ja meikäläinen tuhansia jalkoja liian korkealla  Voi helv****! Nyt ei hyvältä näytä. No Hesan tutka vektoroi mut sitten uudelleen ja LOC otti kyllä kontaktin, mutta GS ei sitten millään. Syyn tiedän. En ollut aktivoinut GS:ä tarpeeksi ajoissa  ja näin ollen yritin korjata tilannetta käsiohjauksella, mutta samalla piti ilmoittautua Hesan tornille laskeutumisesta 22L:lle, sinne minne niin monen kerrat offilla olen laskutunut menestyksekkäästi, mutta nyt TÄNÄ SUURENA PÄIVÄNÄ ei onnannut.  Taisi olla Hesan lähestyminen ,joka käski otta ylösvedon...again. Tässä vaiheessa tuli melkoinen blackout ja kone karkasi käsistä. Lopun kaikki jo arvaakin.  Siinä sitten sorittelin nolona pojille. 

"Että tällaista tällä kertaa" - Matti Nykänen

Ne jotka potevat jonkin asteista epäonnistumisen pelkoa tai vastaavaa...niin tässä oli yksi sellainen. Silti...suuri halu lentää verkossa teki voiton ja propsit anna siitä itselle, vaikka itse operointi menikin reisille.  Uskoisin ,että epäonnistumisen pelko on merkittävin syy miksi niin monet eivät lennä verkossa, vaikka muuta väittävät. Jos sellaiset ovat tuntemukset, niin toivottavasti tämä tarina lievittää sitä hieman. Toki minä tunsin paikkapaikon itseni täysin toopeksi, mutta tästä ei toopemmaksi voi homma mennä. Eli suunta on vain ylöspäin.  Jostain olen kuullut, että  suurin kriteeri, jotta pääsee liikennelentäjäksi  on hyvät hermot. Pitää pysyä coolina kaikissa yllättäväissä tilanteissa. Tänään olin kaikkea muuta kuin cool 

p.s. En tiedä miten pojat homman näkivät ja kokivat, mutta olisi hauska kuulla palautteen kera. 

B-7-5-7:
Jaajaa. Että sillai sulle siinä aproachissa kävi... Meikäläinen jo vähän ihmetteli sielä tornissa että sä oot mun ilmatilassa ollu jo hyvän aikaa mutta et viittiny mulle mainita mitään... Noh, ei siinä mitään. Kaikki me ollaan alottelijoita joskus. Muistan vielä ensimmäisen verkkolentoni. Oli aika katastrofi... Muista että virheistä oppii Eikun takaisin IVAOn taivaille. Sillä saat kokemusta ja rutiinia hommiin. Pienen harjoittelun jälkeen hommat alkaa jo sujumaan paljon paremmin Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

HannaR:
kuulostaa ihan hauskalta, ihan niinkun mun treenikerrat tornissa (jotka on taas kiireiden takia jääneet ihan paitsioon... katsellaan sitten taas myöhemmin)

sitä epätoivoissaan siirtelee papereita paikasta toiseen ja paniikinomaisesti etsii milloin mitäkin tietoa ja huutaa stand by_tä tämän tästä.

sitten ku oikein rauhassa ajattelee, niin ihan hyvin tietää mitä pitäis mihihnkin kohtaan sanoa tai tehdä... gnaa.

mutta ei se oo niin vakavaa, väittäisin että alussa sallitaan pikku mokatkin ja sitä varten se koulutus tuolla on... radioonkin puhuminen jännää aluksi, ainakin itseä jännitti... ja alussahan mä vieläkin oon. muutaman kerran purskahtanut täyteen nauruun kun on tullut sanottua jotain pöhköä tai mokellettua kunnolla jalat suussa.
ei se mitään, etiäpäin sano mannerheim  

ILKevin:
Kukaan ei ole seppä syntyessään, moni on oppinut asioita kantapään kautta. Oli hienoa, että viitsit kirjoittaa omasta kokemuksestasi avoimesti ja samalla jaksat ottaa tilanteen rennosti sekä huumorilla, etkä vaivu koomaan verkkolentämisen osalta.

Ilkka

Nikop:
Siitä se lähtee! Virheitähän ei missään nimessä pidä pelätä - niihin ei homma kaadu ja niitä harrastavat kaikki, myös kokeneimmatkin lentäjät ja lennonjohtajat. Kun perustiedot ovat hallussa, niin siitä on hyvä alkaa kartuttamaan kokemusta ja oppimaan lisää.

Ja toivottavasti kirjoituksesi rohkaisee myös muita kokeilemaan verkkolentämistä! 

Navigation

Up one level

Next page