Hyviä armeijatarinoita
dera:
Quote
Niin tässä sitä voi itse kukin miettiä pakollisen asevelvollisuuden järkevyyttä. Itse olin 2/11 saapumiserässä ja sinä aikana Karjalan Prikaatissa kaksi ikätoveriani päätti päivänsä varuskunnassa. Voi tietenkin spekuloida olisivatko tehneet saman siviilissä, mutta aseisiin eivät ainakaan olisi päässeet käsiksi.
Voin myöntää että itse en ampumaradalle koskaan lähtenyt kovin mielelläni, sillä joku olisi voinut/voisi ihan hyvin "kilahtaa" ja lahdata parikymmentä ennen kuin kukaan kerkeisi mitään tekemään.
Valvojina meillä oli yleensä luutnantti/yliluutnantti (joskus molemmat) ja heidän apunaan <10 alikersanttia/kokelasta. Ampujia n.30-60 joten milläs vahdit jos joku päättää ruveta ampumaan?
Okei, näitä jotka eivät sovellu asepalvelukseen pyritään karsimaan jo terveystarkastuksessa ennen armeijaa, mutta kun katsoi kuinka moni jätti leikin kesken, niin eipä ollut kauhean hyvät tarkastukset.
Mä suoritin oman inttini nopeutetussa aikataulussa KarPr I/11 saapumiserässä. Komennus kesti maanantaista maanantaihin (eipä 28-vuotiaana enää jaksa sotaa leikkiä).
Totesin silloin sieltä pois tullessani, että siellä vielä joku tappaa ittensä. Valitettavasti niitä olikin sitten kaksi vuoden sisällä. Syypää on se puolimielipuoli veksin päällikkölääkäri, joka sai nautintoa pienempiensä kyykyttämisestä, ja joka esimerkiksi komensi yhden jantterin takaisin yksikköön. Sällillä oli jonkinasteinen diagnoosi skitsofreniasta, mutta päällikkölääkärin syvällinen tulkinta oli, että "ei tää oo mikään armeijan erikoislääkärin lausunto".
Jouduin itsekin käyttämään about puolet puhelahjoistani että sieltä pääsi poies, valitettavasti ne 10 vuotta mua nuoremmat eivät osanneet pitää puoliaan ihan yhtä hyvin, ja yksikköön lähetettiin takaisin sellaisia tyyppejä, jotka selvästi sinne eivät kuulu.
Surullinen juttu.
dera:
Muutenhan nautin armeija-ajastani kovasti. Pelätty ensimmäinen inttiaamukin alkoi sillä, kun nätti hoitsu tuli kysymään, haluanko aamupalan huoneeseen?
Lisäksi paljon kehuttu hattukulma oli ihan kohdallaan. Aika ei riittänyt kotiuttamiseen perjantaina, niin viikonloppu olisi pitänyt viettää kasarmilla.
Tämähän ei käynyt päinsä, joten hetken keskustelun jälkeen päädyttiin sellaiseen tulokseen, että oikeastaan ihan hyvin voin lähteä viikonloppulomallekin ja tulla sitten su-illaksi takaisin.
Sitten ongelmaksi muodostui hiukset ja parta. Ne kun olisi pitänyt siistiä. Lomallehan ei epäsotilaallisena saa lähteä.
No, hetken tässäkin turinoimme ja päädyimme siihen tulokseen, että oikeastaan parransänkeni pukee mua ihan hyvin, ja hiuksetkin ovat oikeastaan ihan asialliset.
Ensimmäinen aamuni tuvassa olikin kotiutusaamu. On sanottava, että inttikavereitani kävi vähän sääliksi. Pojilla oli sinä päivänä ohjelmassa maastossa ampumaharjoitukset ja yöpymisharjoitus. Eli ilmeisesti ohjelmana oli jokunen kilometri reipasta ulkoliikuntaa, jonka jälkeen edessä oli valvottu yö telttaa siirrellessä parempiin maisemiin.
Pakkasta taisi olla luokkaa -25C.
Aika velikultia
yeeman:
Minähän en palvellut nurmiporana, vaan valitsin mieluummin puolisotilaallisen harrastajayhteisön: Ilmavoimat!
Tosin allergia ja taittovirheongelmat aiheuttivat pientä hitautta hyväksymisprosessissa, mutta soitellessani Tikkakoskelle minulta kysyttiin:
"Mites, onkos teillä rytmitajua, soitattekos jotain instrumenttia?"
"Mä steppaan."
"Me otamme teidät!"
RAukin aikana sain eräänä iltana noin kahden ja puolen minuutin erityiskomennuksen upseerikerholle. Tullessani paikalle noteerasin kaksi valkoista (Väinämöisen sinisellä ristillä varustettua) karvahattua narikassa. Tehtäväni tultua suoritetuksi palasin kasarmille, jossa kuorsaavat tupatoverit havahtuivat:
"Hmhäh...misää prrkleessä s'oot ollu??"
Vastasin tietysti totuudenmukaisesti olleeni tanssimassa upseerikerholla Ilmavoimain komentajan ja Sisä-Suomen sotilasläänin komentajan seurassa.
jr:
Vaihdoin intin repun RUK:n puolelle siirryttyäni. Uutta reppua ensimmäistä kertaa pakatessani osui silmiini siihen mustalla tussilla kirjoitettu RISSANEN JO, SAVPR. Isäni, Rissanen J.O., palveli aikanaan juurikin Savon Prikaatissa. Ehkäpä siellä oli joku toinenkin samat nimikirjaimet omaava, mutta luulenpahan menettäneeni mahdollisuudet lottovoittoon tämän tapauksen jälkeen. Sen verran uskomattomalta tuo tuntui. Eli jos jollekin osuu palveluksen aikana käsiin reppu, jossa nyt lukee myös RISSANEN JTO, ILMASK, niin kohdelkaa sitä hyvin
ovalila:
Quote
RISSANEN JO, SAVPR. Isäni, Rissanen J.O., palveli aikanaan juurikin Savon Prikaatissa.
Syvin osanottoni. Puolikin kurssia Aliupseerikurssi 124 merkeissä riitti minulle oikein hyvin. Onneksi pelastuin Karkialammelta Asekouluun Kokkolaan ja sitä kautta takaisin Kuoreveden Halliin IlmavTK:n asesepäksi loppuajaksi
Tumin kommentteja odotellessa.......
Navigation