Hyviä armeijatarinoita
ovalila:
Quote
Juu, tuossa se källi oli vielä parempi, koska ne tähtäimet olivat silmälläkatsoen tismalleen keskellä. Eli oletusarvo oli että menisi edes vähän sinnepäin, mutta ei mennyt
--
Lauri
RK:n suunnittelussa on sellainen kukkanen että diopteri ( se takatähtäin ) on laatikon kannessa kiinni ja kuten kaikki sitä purkaneet tietävät niin sehän ei suinkaan ole kiinteä osa. Nyt jos ja kun se laatikon kansi jossain vaiheessa saa kipeää ja vääntyy, ei tarvitse erityisen paljon edes, niin niinpä ollaankin viturallaan ja kunnolla vaikka naksua naksun perään vääntäisi etutähtäimestä.
Pahimpia noista joskus korjattiin antamalla kumivasaraa laaitkon kanteen todetun vääntymän suunnasta. Eräänlaista tarkkuussäätöä sekin
arttula:
Quote
Kiitos vaan Arttu . Minä taisin saada tällaisen "säädetyn" rynkyn vuonna 1996, kun viimeisen kerran kävin Vekaralla kertaamassa. Viisi kohdistuskaukausta ja vieressä ampuneen mukaan lumihanki vaan pölisi jossain kaukana taulusta. Sitten epätoivoista naksuttelua, mutta loput viisi varsinaista laukausta menivät myös taulun ohi. Siinä oli minun viimeiset RK-ammunnat.
Minä sain armeijassa sen "ampumamerkin" (TaiMikäSeNytOlikaan). Vieruskaverini oli tunnettu ampumahiihtäjä. Hän ampui kaikki laukauksensa minun tauluuni, ja minä hänen. Sen jälkeen kaveri pyysi uusintakierrosta itselleen, koska "joku oli kuulemma sormeillut hänen tähtäimiään". Kouluttajat tiesivät hänen olevan erinomainen ampuja, joten uskoivat tarinan. Muutama "kohdistuslaukaus", ja sen jälkeen hän ampui itselleenkin samaisen merkin - ja kuntsarin.
asko:
Palvelin vuonna -82 UudRakP:ssa 1K:n kirjurina Lappeenrannassa. Komppanian vääpeli sot.mest. H nakitti kaikki omat virka-, siviili- että harrastusvelvoitteensa minulle. Kävin mm. maksamassa hänen Ladansa osamaksut paikalliseen pankkiin. Onneksi varusmiehen vähiä päivärahoja ei tarvinnut Ladan maksuun käyttää, vaan vääpeli antoi pankkikirjansa mukaan, josta veloitus piti nostaa. Tämä aiheutti tietenkin pankissa vähän juridisia ongelmia, mutta pankkineiti ymmärsi kuitenkin pienen neuvottelun jälkeen, ettei esimiehen käskyä voinut jättää noudattamatta.
Komppaniamme päällikkö kapteeni T oli lähdössä YK-joukkoihin ja siksi hänen piti luovuttaa varusteensa pois. Pahaksi onneksi maastolippalakki oli kateissa. Hän marssi toimistoon ja pyysi minua tekemään katoamisilmoituksen. Siihen aikaan lähes kaikki dokumentit tehtiin kirjoituskoneella. Katoamisilmoitus piti tehdä 9 kappaleena (!) ja hakea niihin esikunnasta majurin arvoiselta kuittaus. Minulla oli tähän ongelmaan molempia osapuolia helpottava ratkaisu, mutta mietin vähän aikaa uskallanko sitä ehdottaa. Olin nimittäin saanut varustejaossa vahingossa ylimääräisen maastolippiksen. Ylimääräisten varusesineiden hallussapitoa ei pidetty sopivana. Tunsin kuitenkin kapteenin siviiliajoiltani, koska hän oli harrastanut laskuvarjohyppäämistä samassa kerhossa kuin minä purjelentoa. Ehdotin, että voisin luovuttaa ylimääräisen päähineen hänelle. Hän kysyi paljonko kahvi ja munkki maksaa sotilaskodissa ja löi 10 mk:n setelin kouraani. Hän oli todellinen upseeri ja herrasmies.
Tatu:
Quote
Minä sain armeijassa sen "ampumamerkin" (TaiMikäSeNytOlikaan). Vieruskaverini oli tunnettu ampumahiihtäjä. Hän ampui kaikki laukauksensa minun tauluuni, ja minä hänen. Sen jälkeen kaveri pyysi uusintakierrosta itselleen, koska "joku oli kuulemma sormeillut hänen tähtäimiään". Kouluttajat tiesivät hänen olevan erinomainen ampuja, joten uskoivat tarinan. Muutama "kohdistuslaukaus", ja sen jälkeen hän ampui itselleenkin samaisen merkin - ja kuntsarin.
Tuolleen minäkin olisin sen merkin ehkä saanut.
Eivät osanneet opettaa minua ampumaan, enkä minä oppinut. Sen sijaan sähkötyksestä sain kyllä "merkit", hopeisen ja kultaisen.
jr:
Olimme avustamassa AUK:n ja miehistön taisteluammuntojen johtamisessa Lohtajalla, kun paikalle saapui harmistuneen oloinen majuri. Hän käski neljän uo:n lähteä mukaansa erikoistehtävää suorittamaan. Mielessä liikkui kaikenlaista, harvemmin majurit kuitenkaan käyvät varusmiehiä nakittamassa. Pitkän kävelyn jälkeen saavuimme paikalle. Majuri oli ajanut autonsa ojaan ja se piti saada sieltä pois vaivihkaa.
Navigation