Kauhavan laskuvarjo-onnettomuus
Paperilennokki:
Olin joskus hyvin pienenä vanhenpieni kanssa lentonäytöksessä Kauhavalla (ilmeisesti juuri Juhannuksena) Mieleeni on jäänyt äänivallinylityspamaukset sekä laskuvarjohyppääjä, jonka varjo ei auennut kunnolla, joten hän putosi kuolemaansa muistaakseni aika lähelle, eli kutakuinkin katsojien joukkoon. Olen syntynyt tammikuussa 1956 ja olin tuolloin varmaankin korkeintaan neljävuotias - luultavasti paljon nuorenpikin.
Onko jollain antaa tietoa tai linkkiä asian tiimoilta? Googlettamalla en tietoja tapauksesta ainakaan vielä ole löytänyt.
Outsider:
Ei ainakaan Seppo Jylhän kirjassa "Siviili-ilmailun viimeiset lennot 1927-1994" näyttänyt olevan mitään tuohon sopivaa. Olisiko hyppääjä kuitenkin selvinnyt? Tai sitten tuo tapaus puuttuu kirjasta siksi, että tämä ei olisi ollut siviili-ilmailun vaan sotilasilmailun onnettomuus. Löytyisiköhän sitten Jaakko Hyvösen kirjoista, niitä minulla ei ole.
hnpilot:
Quote
Ei ainakaan Seppo Jylhän kirjassa "Siviili-ilmailun viimeiset lennot 1927-1994" näyttänyt olevan mitään tuohon sopivaa. Olisiko hyppääjä kuitenkin selvinnyt? Tai sitten tuo tapaus puuttuu kirjasta siksi, että tämä ei olisi ollut siviili-ilmailun vaan sotilasilmailun onnettomuus. Löytyisiköhän sitten Jaakko Hyvösen kirjoista, niitä minulla ei ole.
Olen kuullut yhden vanhemman kerholaisen kertovan (melko varmasti) tuosta tapauksesta (oli paikalla), hyppääjä ei selvinnyt. Varmaan laskettu sotaväen onnettomuudeksi.
hannu
osmoj:
Onnettomuus tapahtui Kauhavan juhannusjuhlissa 23.6.1954 kadettikurssi 39:n kymmenen kadetin suorittaessa vapaaehtoisen laskuvarjohypyn Viimoista ja Stieglitzeistä. Olin silminnäkijänä paikalla Lentoupseerikursi 22:n alokkaana. Olimme astuneet palvelukseen runsasta viikkoa aikaisemmin 15.6 ja toimimme erilaisissa juoksupoikaa vastaavissa avustustehtävissä Lentäjien juhannuksen organisatiossa. Tapaus on kerrottu Jaakko Hyvösen kirjassa "Kohtalokkaat lennot 1945 - 1988" tapauksena 495. Kuvaus vastaa hyvin omia muistikuviani. Onnettomuuden jälkeen kadettien vapaaehtoiset laskuvarjohypyt lopetettiin, ja niitä jatkettiin vasta laskuvarjorykmentissä Utissa keällä 1961. Vuoden 1954 jälkeen ei vastaavaa onnettomuutta ole ilmavoimissa tapahtunut, joten ketjun aloittajan (s.1956) oletetut muistelmat ovat mielikuvitusta tai kuullusta tarinasta muistikuviksi muuntunutta.
OJ
Ps. Ylläoleva toteamus ei tietenkään koske äänivallin rikkomisesta aiheutuneita paukahduksia. Lauri Pekurihan ylitti äänennopeuden virallisen historian mukaan ensimmäisenä Suomen taivaalla 31.7.58 Folland Gnatilla. Gnat on voinut olla esiintymässä juhannusjuhlilla kesästä 1959 lähtien ja tällöin ylittää äänennopeuden.
OH838:
Sotilashenkilöitä ei ole kuollut vuoden 1954 jälkeen Kauhavan juhannusjuhlilla.
Jaakko Hyvösen Kohtalokkaat lennot 1945-1988 -kirjasta löytyy ainoastaan yksi tapaus, joka sattui juhannuksena Kauhavalla, mutta jo vuonna 1954. Kadetti Kari Halonen sai surmansa laskuvarjohypyssä juhannusaattona klo 22 aikaan ja päivämäärä on 23.6.1954. Tapaus nr 495 (sivulla 58) on yksityiskohtaisesti selostettu Hyvösen kirjassa.
Ilmasotakoulun historiikin lopussa olevassa onnettomuustaulukossa ei ole muuta mainintaa laskuvarjolla surmansa saaneista kuin kuin Halosen tapaus. Kauhavan Sotilaskodin seinällä olevassa muistotaulussa ei myöskään ole muita laskuvarjohypyssä surmansa saaneita vuodesta -54 eteenpäin kuin kadetti Halonen .
Tuosta Halosen surmanhypystä hypystä on asiaa täällä (lainaan tässä omaa tekstiäni):
http://www.fsnordic.net/discussion/index.php/topic,70631.msg1215581.html#msg1215581
39:n kadettikurssin oppilas kadetti Halonen, 21 vuotta, oli suorittamassa vapaaehtoista laskuvarjohyppyä, joka kuului tuolloin koulutusohjelmaan. Ilmaan nousi hyppyesitystä varten 10 kaksitasokonetta, Stikuja ja Viimoja. Ne lensivät kahdessa viiden koneen kiilassa, korkeutta 700 metriä. Halonen hyppäsi lennonopettajansa, sotilasmestari Koskelan ohjaamasta Stieglitz- koneesta. Halonen siirtyi koneen alasiivelle, josta pudottautui kohtalokkaasti. Varjo ei auennut kokonaan, vaan jäi suppuun, kuten kuvasta näkyy. Yhdeksän varjoa avautui, yksi ei...
Onnettomuus oli harvinainen tapaturma. Varjo oli tutkimusten mukaan oikein ja huolellisesti pakattu sekä tarkastettu. Halonen joutui heti koneesta irtautuessaan pyörivään liikkeeseen, ja teki ikäänkuin kuperkeikkoja pudotessaan. Auki tempautunut apuvarjo takertui hänen saappaisiinsa, estäen samalla päävarjon aukeamisen, punosten kiertyessä kireiksi silmukoiksi.
Samalla hetkellä toisesta kiilasta hypännyt kadetti Parviainen oli lähellä onnettomuutta myös, sillä hänen jalkansa eivät olleet yhdessä hyppyhetkellä. Saman epäiltiin sattuneen myös Haloselle. Tämän vuoksi Parviainen tempautui pää alaspäin, koska apuvarjo veti päävarjon jalkojen välitse. Saappaan irrottua muutaman sekunnin kuluttua Parviainen kääntyi oikeinpäin, ja päävarjo aukesi kokonaan.
Halosen kuolemantapaus synkisti kovasti Juhannusjuhlien tunnelmaa.
EDIT: Osmolta tuli vahvistus asiasta juuri samaan aikaan kuin kirjoitin omaani.
Jukka
Navigation