Kamera ongelma
Juhak:
[ Attachment removed / expired ]
En löytänyt tuolta ohjeista neuvoa saako tällä alueella avata ketjun ilman valokuvaa joten laitan tähän alkuun kuvan jostain kiintolevyn pohjalta skannausharjoituksien aamuhämärästä
Olen harkinnut kameran vaihtoa tämän vuoden aikana. Nykyisessä pian vuosikymmenen palvelleessa Canon T70 kamerassa ja Canon FD kakkuloissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta nyt on alkanut mieli tekemään moderneilla automaattitarkennuksilla (nykyinen kalusto on manuaalitarkenteinen) ja valomittauksilla varustettua järkkäriä.
Mutta se ongelma: filmi vai digi?
Tulevaisuus on selkeästi digin. Mutta jo pelkästään hintakysymys arveluttaa. Tällä hetkellä saa huippu filmirungon ja tarvittavat objektiivit pelkän digirungon hinnalla.... Toisaalta digillä ei tule filmikustannuksia (diafilmin hinta nousee tulevaisuudessa varmasti). Mutta onko digijärjestelmäkamerat jo tarpeeksi kehittyneitä? Entä digikuvien arkistointi? Jos nyt ostaisi vielä filmikameran, ja muutaman vuoden päästä vaihtaisi digiin? Uskon, että tänä päivänä ostetun filmirungon arvo säilyy paremmin kuin vauhdilla kehittyvien digirunkojen?
Ähh, olen hakannut aikani päätäni seinään ja kameraesitteiden pino kasvaa uhkaavasti pöydällä... Niinpä päätin kysyä katsomolta: Filmi vai digi?
Kertokaa omia mileipiteitä puoleen ja toiseen. Millä itse kuvaatte? Tai minkä kameran hankisitte nyt? Mitä miletä digijärjestelmistä?
Juha.
arikatajamaki:
Meikä äänestää selkeästi digijärkkärin puolesta.
Hommasin itse helmikuussa Canon EOS 300D:n jenkeistä, maksoi 900$ lyhyen zoomin (28-80mm) kanssa. Aikaisempi kamera oli 500N filmirunko.
Nyt on tullut paukuteltua about 1500 kuvaa. En uskalla edes ajatella paljonko noiden kuvien ottaminen olisi maksanut filmien ja kehitysten muodossa. Tosin tiedän kavereita, jotka ottavat tuollaisen kuvamäärän viikossa...
Olen tehnyt parisataa paperikuvaa. Kaikki paperikuviksi päätyneet olen korjaillut ensin Photoshopissa. Digikuvien jälkikäsittely onkin ainakin meikäläisen kaltaiselle harjoittelijalle ihan välttämätöntä, ja parantaa selkeästi kuvien laatua.
Digikameralla näkee heti, onnistuiko joku otos vai ei. Voi ottaa kuvan uudestaan toisilla asetuksilla (jos kohde ei liiku liian nopeasti). Ja samoin voi kokeilla erilaisten asetusten vaikutusta ja toimivuutta eri tilanteissa. Eli opetella kuvaamista niin, että saa heti palautteen siitä mikä onnistuu ja mikä ei. Kuvatiedoston metatiedoissa on kaikki tiedot kameran asetuksista, joten mitään muistiinpanoja kuvaushetken asetuksista ei tarvita.
Arkistointiin CD alkaa olla liian pieni kapistus. Keskimäärin JPEG-muotoiset kuvat on 2,9 Mb, RAW tai TIFF-muodossa 6,3 megaa. 300D:n kenno on siis 6,3 Megaa. Eli RAW moodissa vain reilut sata kuvaa per CD, Jpeg muodossa vajaa 250. DVD-kärvennin pitäisi olla. Miten kauan tuollainen CD tai DVD sitten säilyy, en tiedä.
Tietysti se on sitten budjetista kiinni, minkälaisen digirungon saa irti. Samat putkethan kuin filmijärkkärissä käy digijärkkärillekin. Useimpien digijärkkäreiden kenno on vielä reilusti pienempi kuin 35mm:n filmin ruutu (esim. Canon EOS 300D:ssä reilut 20mm eli 1,6 kertaa pienempi kuin filmiruutu.) Tarkoittaa sitä, että linssien polttovälin saa kertoa 1,6:lla, kun käytetään em. digirunkoa. Meikäläisen 28-200mm:n zoomista tuli siis digikameralla 42-320mm, ei paha . Tosin tuohan on tietysti ihan vain näennäinen pituus.
Vanhojen filmirunkojen hinnat alkavat varmaan kohta putoamaan, jos eivät ole jo laskussa. Vielä pitäisi yrittää saada omasta vanhasta 500N:stä pari kymppiä
Esa:
Jos nyt pitäisi välttämättä kamera saada, ostaisin digijärkkärin (Nikon tai Canon). Mutta kun ei ole ihan pakko, niin koitan malttaa vielä jonkun aikaa odotella hintojen laskua. Vaikka ei joku Nikon D70 rungon hinta enää niin tolkuton ole.
tigert:
Kuinka paljon aiot kuvata? Diarulla + kehitys on karkeasti 8 euroa, ehkä vähän alle, paperikuvat varmaan jotain kympin jos 36 kuvaisia kuvaa.
Nyt jos digijärkkäri + siedettävä kittiputki maksaa vaikkapa 1000 euroa, se on 125 rullaa filmiä. Toki tähän sitten tarvii huomioida filmirungon hinta, mutta periaatteessa tuolla parinsadan rullan tienoilla alkaa tulla digi halvemmaksi jo ihan selvänä käteisenä rahana.
Tietty filmille tuskin kuvaa noin paljon - toisaalta paljon kuvatessa kehittyy ainakin teoriassa paremmin kun harjoitusta tulee lisää ja tulee kameran kanssa tutuksi. Mulla on ton D100:n kanssa menossa jotain 4000 ruutua tällä hetkellä, siinä ei tarvi miettiä koko ajan että maksaa tämäkin näppäisy.. voi kokeilla vapaammin. Samoin ei tarvita skannereita tai skannauttamista ja sen semmoista.
Eli itse olen tässä maaliskuun jälkeen kuvannut filmirullissa 36 kuvan rullia 110 kappaletta ja tässä mielessä melkein "hyötynyt" kameran hinnan - haluan kuvata paljon jotta kehityn tässä touhussa, en kuvaa pelkästään lentokoneita kuitenkaan vaan tämä on ihan harrastus sinänsä, koneet ovat yksi kiinnostava kohde joita toki viime aikoina on tullut paljon kuvattuakin, harjoitusmielessä hyviä kun liikkuvat nopeasti ja saa miettiä miten rajaa ym aika äkkiä.
//Tuomas
Banox:
Alkuun muutamia laskelmia....
Itse olen tässä öpaut vuoden omistanut digipokkarilelun, ja sillä on tullut yhteensä räpsittyä ~kahdeksan 700MB:n CD:llistä kuvia. Tällä kameralla yksi normaali JPEG-kuva on megan kokoinen, eli yhteensä olen kuvannut noin 5600 kuvaa. Siirretään 5600 kuvaa 24:n kuvan filmirullille, ja saadaan noin 230 filmirullaa. Omien kokemusteni mukaan yksi 24:n kuvan räkäfilmirulla maksaa kehityksineen n. 15€, joten filmin yhteishinnaksi tulee 3450€ vuoden aikana (paljon enemmän jos diaa kuvaa) + kamerakaluston hinta, joka tuo ehkä tonnin verran lisää keskinkertaisen hyvillä laseilla.
Itselläni on nyt tilauksessa uusi digijärkkäri (D70), jonka hinnaksi tulee laseineen muistikortteineen noin 1600€. Tämän lisäksi ei siis tarvitse maksaa muuta kuin sähkön ja CD:t joka on aika pientä. Tuo hintavertaus on kyllä aika karkea.. En väitä että kuka tahansa räpsii 5600 kuvaa vuodessa. Jotain suuntaa se kuitenkin antaa.
Jos laatu on tärkeää, uskallan suositella digiä. Jollet kuvatessa käytä Kodachromea (/ja huippukallista skanneria), digi vie voiton filmiltä. Nykyaikaiset digijärkkärit tuottavat niin rakeetonta kuvaa isoilla ISO/ASA-lukemillakin, että rakeisuus ei ole huolenaihe. Värientoiston paremmuudesta diafilmiä vastaan en osaa esittää mitään tieteellisiä todisteita, mutta paperifilmin digi pieksee selvästi tuolla alueella.
Päätös on ihan kuvaajan käsissä, mutta itse olen ainakin digi-aivopesty. Hinta ja helppous menevät niin selvästi filmille kuvaamisen plussien edelle minun käyttötarkoituksissa.
P.S. 3-4.7 museolle. Saat kokeilla mun uutta Nikonia.
Navigation