Bon appétit
Lentokärpänen:
Köyhät ritarit
[ Attachment not found - or removed ]
valvoja:
Tarjoilin eilen ystävilleni hirvipaistia perunamuusiin kanssa, mutta ei keskitytä siihen. Alkupaloina nimittäin tarjoilin hirven kiveksiä joita olin onnekkaasti saanut tutulta hirviporukalta.
Kivesten tarina kulkee aina viime talveen jolloin lueskelin Kokki Kolmosen nettisivuja ja löysin sieltä ohjeen liekitetyille hirven kiveksille. "No pakkohan tota on kokeilla" -ajattelin, ja soitin siitä saman tien metsästävälle ystävälleni ja tilasin häneltä ensi syksksi hirven kivekset. Kun hirvestyskausi tänä syksynä alkoi, tuijotin pelonsekaisin tuntein puhelintani ja eräänä iltana pelko konkretisoitui puhelimen soidessa. Iloinen ystäväni ilmoitti että "kivet" on haettavissa. Ei kai siinä muuta kuin härkää sarvista, tai pitäisikö sanoa hirviä kivistä, ja hommiin.
Asiallisesti vakuumiin pakatut kivet odottamassa käsittelyä. Pienemmät ovat vasan ja isommat sonnin. Yllättävän pienen kivet tuolla eläimellä, vaikka on niin iso otus. (Jos olette nähneet joskus pässin kivekset, niin ymmärrätte miksi nämä ovat pienet.)
Kivet poistettu pussista. Vaikka joku ruokabloggari varoitteli, että tämä tavara sitten haisee ihan "vehkeelle", niin näin ei ollut. Täysin neutraali tuoksu. Nenä pitää työntää melkein kiinni noihin jos niistä nyt jotain hajuja haluaa sniffailla.
Seuraavaksi kivesten ympäriltä poistetaan kalvot. Tämä käy näppärästi avaamalla kalvo ensin saksilla ja sitten nylkemällä kalvo rauhasen päältä pois. Nämä eivät ole minun kädet. Yllättäen keittiössä oli monia halukkaita käsiä tunnustelemaan noita erikoisia herkkupalleroita.
Kalvot poistettu ja odottamassa kattilaan menoa.
Kiveksiä keitellään vahvassa kasvisliemessä 20 minuuttia jonka jälkeen ne saavat olla liemessä jäähtymässä ja makuuntumassa vielä toiset 20 minuuttia.
Kellit kutistuvat keitellessä aika lailla. Pieni alkuruoka oli muuttumassa vieläkin pienemmäksi. Tosin tässä vaiheessa vielä jännitti tuleva maku sen verran, että tuotteen pieneneminen otettiin vastaan hyvänä asiana.
Seuraavaksi kivekset viipaloitiin paistamista ja liekitystä varten. Emme toki nirhanneet niitä tuolla veitsellä, se on vain mittakaavana kuvassa kuinka annos tuntui koko ajan vain pienenevän ja pienenevän.
Valurautapannu ja voi on kyllä sellainen yhdistelmä, että mikään ei voi mennä pieleen.
Tässä kivekset on jo liekitetty (sattuneesta syystä en pystynyt kuvaaman tuota näyttävää työvaihetta) ja pannulle on lisätty desilitra kermaa sekä puoli desiä kasvislientä. Tätä sitten keiteltiin jokin aika kasaan.
Ja lopulta alkuruoan kattaus.
Annoskuva. Tohon päälle ois tietysti voinu jotain vihreää laittaa, mutta meni se noinkin.
Ja se maku? Yllätys yllätys. Tämähän oli erinomainen herkku! Tekstuuri oli miellyttävä ja maku mieto. Jos oikein hakemalla hakee, niin toodella mieto maksan kaltainen maku noissa. Ja tuo kastike oli myös loistava. Tuunasin Kolmosen ohjetta sen verran, että käytin liekittämiseen konjakin sijasta viskiä ja maksapasteijan ja kermavaahdon korvasin desilitralla kermaa. Tätä voi ihan hyvällä omatunnolla suositella muillekkin kokeiltavaksi. Bon appétit.
Navigation